(Lukupäiväkirjaan) Corrie ten Boom; Kokoelmateos: Kätköpaikka, Jumalan kulkuri ja Viisi hiljaista vuotta

Itse asiassa omasta hyllystäni löytyy ainakin Kätköpaikka, mutta kirjaston muistelmahyllystä tämän kokoelmateoksen löydettyäni se päätyi lainattavaksi sen kummemmin miettimättä. Luultavasti olen lukenut aikaisemminkin myös kirjan Jumalan kulkuri, mutta viimeinen, eli Viisi hiljaista vuotta, oli minulle täysin uusi tuttavuus.
Mutta ei näistä melko turhista tiedoista sen enempää, vaan siirrytään itse asiaan.
Hollantilaisen kellosepän tytär Corrie ten Boom eli mielenkiintoisen ja poikkeuksellisen elämän. Hän ja hänen perheensä kokivat keskitysleirin kauhut autettuaan juutalaisia natsien vainojen aikaan Hollannissa. Corrie pääsi "inhimillisen kirjausvirheen ja Jumalan ihmeen" kautta vapauteen Ravensbruckista. Hän teki vapautumisensa jälkeen 33 vuoden ajan työtä Jumalan rakkauden lähettiläänä 64 maassa, ja koko maailma oppi tuntemaan hänet ja hänen julistuksensa. Corrie ten Boomin tarina on kerrottu Kätköpaikka-kirjassa, joka on noussut best selleriksi ja joka on myös filmattu.
Kuten takakannessa mainitaan, Corrie ten Boom eli mielenkiintoisen ja poikkeuksellisen elämän. Hän toimi perheensä kanssa Hollannin vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikaan, piilotti sodan aikana vainottuja juutalaisia taloonsa rakennetussa kätköpaikkaan, ja joutui lopulta itse keskitysleirille kaiken tämän vuoksi.

Corrie ei ollut sen enempää superihminen kuin kukaan muukaan. Hän koki vankeudessa pimeitä hetkiä, hän masentui, antoi olosuhteiden painaa itsensä alas, hän oli kuten kuka tahansa muu vangeista. Mutta Corriella ja hänen perheellään oli kuitenkin jotain, mikä auttoi heidät vaikeimpien aikojen yli; usko Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa olosuhteista huolimatta.
Eikä vapautumisen jälkeenkään ollut helppoa, vaan Corrien piti tehdä tietoinen päätös antaa vainoajilleen anteeksi, ja olla antamatta katkeruuden tuhota elämäänsä.
Corrien elämänkaari jatkui "Jumalan kulkurina". Hänen matkansa olivat täynnä yllätyksiä, seikkailua ja ihmeitä. Tutustuminen Corrie ten Boomin avaraan huumorin värittämään kerrontaan on elämys kaikenikäisille lukijoille.
Kätköpaikka kertoo melkolailla kronologisesti Corrien tarinan keskityisleiriltä vapautumiseen saakka. Jumalan kulkuri sen sijaan kertoo keskitysleirien jälkeisestä elämästä, sekä hengellisestä työstä puhujana. Toinen kirja on kokoelma tapahtumista näiltä vuosilta, asioita, joita Corrie koki ympäri maailmaa kiertäessään, asioita, joita hän oppi antaessaan Jumalan johdattaa elämäänsä, ja se on myös kertomus siitä, millaisiin seikkailuihin Corrie elämänsä aikana päätyi ryhtyessään hengelliseen työhön, ja antaessaan Jumalan johdattaa kulkuaan eteenpäin. Viisi hiljaista vuotta eroaa kahdesta edellisestä jo siinä, että se on Corrien viimeisen avustajan, Pamin, kirjoittama. Se kertoo Corrie ten Boomin viimeisistä elinvuosista ja elämästä Yhdysvalloissa Pamin silmin, ja se kertoo myös siitä kuinka Corrie kohtasi muita ihmisiä rakkaudella viimeiseen asti, vielä halvaantuneena ja puhekykynsä menettäneenäkin.
Sarjaan kuuluu myös Viisi hiljaista vuotta, joka kuvaa nimensä mukaisesti Corrien hiljaisia mutta ei toimettomia viimeisiä vuosia. Loppuun asti hän säteili luottamusta Jumalaan ja jakoi ympärilleen valoisaa elämänuskoa. Corrie ten Boomin asenne elämään ja kuolemaan kuvastuu hänen hautakivessään olevissa sanoissa "Corrie ten Boom 1892-1983. Jeesus on voittaja." 
Huomaan että kirjoista olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka, mutta luulen, että kaikkea ei vain voi enkä edes osaa kirjoittaa sanoiksi näille riveille.
Jos minun pitäisi tiivistää nämä kolme kirjaa  jollain tavalla, niin päälimmäiseksi nousee ajatus kirjojen sisältämien ajatusten syvyydestä. Siitä kuinka jokainen sinne kirjoitettu asia ja opetus on Corrien omassa elämässä koettua, ei siis korkealta julistettua teologiaa. Ja loppujen lopuksi kirjat kertovat yksinkertaisesti vain Jumalan suuresta ja yksityiskohtaisesta huolenpidosta, näyttivät olosuhteet sitten miltä tahansa.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta