Elämisestä.

Kuva täältä.

Huomaan kirjoittavani usein siitä, että haluan elää täysillä, elää niin ettei tarvitsisi vanhana katua sitä, ettei elänyt. Ne ovat sanoja, jotka on helppo kirjoittaa, mutta kuinka usein todella pysähdymme miettimään mitä se eläminen todella on?

Sillä elämisellä ja elämisellä on eroa.

Tietenkin, niin kauan kuin meissä henki pihisee, olemme elossa, elämme. Mutta tuolla sanalla on kuitenkin, ainakin minulle, myös toinen merkitys. Minä voin elää koko elämäni elämättä kuitenkaan. Tiedän kokemuksesta, että se on mahdollista. Suuri ajanjakso elämässäni oli sitä, että suoritin arkeni, päiväni, elämäni. En todellakaan elänyt, yritin vain selvitä aamusta iltaan ja illasta aamuun. En minä kokenut eläväni. Ja siihen väsyy, kuten yllä olevassa kuvassa mainitaankin.

En tiedä koska se muutos omassa elämässäni tapahtui, ehkä se tapahtui vähitellen. Mikään ei muuttunut sormia napsauttamalla, että olisin tajunnut yhtäkkiä, että hei, minähän elän. Ja toisaalta taas; on niitä kristallinkirkkaita hetkiä, jolloin on ajatellut, että hei, minähän elän!

Mutta täysillä eläminen, mitä se oikeastaan edes on? Vuorille kiipeämistä? Matkustamista maapallon toiselle puolelle? Benji-hyppy?
Voihan se olla näitäkin, mutta ei täysillä eläminen tarkoita sitä, että pitäisi tehdä jotain erikoista, päinvastoin! Aikaisemmin ajattelin, että kyllähän minäkin seikkailisin jos asuisin ulkomailla, tutkisin ympäristöä ja tekisin sitä ja tätä. No, jos odotan muuttoa ulkomaille, jää minulta osa elämästäni elämättä, niin se vain menee. Vielä ei ulkomailla olla, vaan elämä on täällä kotisuomessa. Joten kyllä ne seikkailut ja muut pitäisi löytää sieltä missä olen juuri nyt. Tulevaisuuden seikkailut odottavat siellä tulevaisuudessa.

Minulle täysillä eläminen on ehkä ennen kaikkea sitä, että elän hetkessä, elän sitä päivää, joka minulla on edessäni. Nautin siitä mitä teen, ja vaikka kaikki ei aina mene niin kuin olisi toivonut, haluan todeta että se on vain osa elämää. Täysillä eläminen on sitä, että uskallan tehdä asioita, uskallan myös epäonnistua, tehdä virheitä. Ja nousta ylös jos kompastun. Minulle täysillä eläminen on sitä, että opettelen nauttimaan omasta elämästäni, siitä mitä minulla on. Se on ennakkoluulottomuutta, sitä että uskaltaudun menemään pelkojani kohti, voittamaan ne, uskaltaudun tekemään asioita oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Ja täysillä eläminen on sitä, että elän ennen kaikkea itselleni, en muille, sillä tämä on kuitenkin minun elämäni.

Eikä täysillä eläminen ole sitä, että pitäisi kiitää tukka putkella sinne ja tänne, tehdä mahdollisimman paljon. Ei. Täysillä eläminen voi olla myös sitä, että istuu sohvalle kirjan ja suklaan kanssa, tai piirtää koska haluaa piirtää, kävelee metsässä koska se tuntuu hyvältä, istuu tuntikausia meren rannalla ja vain on.

Jostain luin ajatuksen, joka pysäytti. Tee sitä mistä nautit, nauti siitä mitä teet. Olisiko siinä resepti täysillä elämiseen?

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.