Motivation Monday.

Lapset ovat sairastaneet yhteensä jo viikon, esikoinen on edelleen poissa koulusta. Tämä selittää blogin hiljaiseloa, sillä oma ajatustoiminta ei oikein taivu kovin syvällisiin pohdintoihin. Lukea sen sijaan olen jaksanut enemmän, siksi myös lukupäiväkirja on päivittynyt huomattavasti tiheämpään tahtiin kuin hetkeen aikaan...

Kuva täältä.

Mutta tuota yllä olevaa ajatusta olen pohtinut kuluneiden päivien aikana. Kuinka paljon velvollisuudet sitovat meitä paikoilleen, estävät tekemästä sitä mitä haluaisimme. Eikä edes se, vaan kuinka paljon annamme näiden velvollisuuksien sitoa meitä paikoillemme?

Tiedän että on velvollisuuksia, jotka nyt vain pitää hoitaa (järjen käyttö salittua...), mutta on myös niitä velvollisuuksia, jotka varastavat aikaamme, ottavat parhaimman terämme, hautaavat unelmamme ja haaveemme alleen.

Tietyistä velvollisuuksista voi ja kannattaa päästää irti, varsinkin jos ne syövät voimavaramme, estävät tekemästä sitä, mitä todella haluaisimme tehdä...

Kuva täältä.

Ja Ericas Jongin kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että aivan jokaisella meistä on lahjoja. Jopa sinulla, joka et usko etkä näe sinulla niitä olevan.
Ensimmäinen askel on tietenkin löytää ne omat lahjansa, oppia arvostamaan niitä. Ja sitten, jos on uskallusta, kannattaa lähteä seuraamaan omaa lahjaansa...jopa sinne tuntemattomaan, mihin ne saattavat johdattaa. Ja väitän, että ne tuntemattomat sivupolut ovat sata kertaa kiinnostavampia kuin se tuttu ja turvallinen suuri valtatie...

Näillä ajatuksilla tähän viikkoon siis. Älä anna velvollisuuksien sitoa sinua liikaa, etsi niitä asioita, joita todella haluat tehdä, ja ota niille myös aikaa! Ja usko siihen, että myös sinulla on lahjoja, koska sinulla on! Ja mikä tärkeintä; poikkea välillä niille sivupoluille, löydä ne elämän tarjoamat seikkailut, jotka vain odottavat löytäjäänsä...

Tiedän, vaaleanpunaiset lasit ovat tiukasti silmilläni, mutta uskokaa tai älkää, positiivisella asenteella tästäkin viikosta tulee huomattavasti parempi...