Kirjoittaminen ja musiikki
Olen aina kaivannut hiljaisuutta ja edelleenkin kirjoitan parhaiten kun saan olla hiljaisuudessa, yksin ilman häiriötekijöitä.
Kuitenkaan se ei aina ole mahdollista ja jos haluan kirjoittaa (tai lukea) rauhassa on minun ollut pakko oppia kuuntelemaan musiikkia, sillä perheeseeni kuuluu puolisoni lisäksi myös kolme lasta. Elämäni pyörii tietenkin ennen kaikkea perheen ja lasten ympärillä, mutta jotain olen alkuvuosista oppinut ja tänään tiedän että tarvitsen omaa aikaa, omia töitäni, jotta jaksan.
Ja tällä hetkellä tuo oma aika, omat työt, ovat kirjoittaminen ja sille otan myös aikaa.
En ole koskaan ollut äiti, joka olisi istunut leikkimässä lasten kanssa aamusta iltaan ja nyt kun lapsia on kolmin kappalein he pitävät kyllä seuraa toisilleen. Ajan antaminen muuten on toinen juttu ja viimeiseksi puolustuspuheenvuorokseni haluan vielä sanoa, etten minä koko päivää koneella istu nyt kesälomallakaan.
Miten tämä kaikki liittyy sitten musiikkiin?
Minun on pakko kirjoittaa ja minä haluan kirjoittaa. Joten sille on löydettävä aikaa ja oikeat puitteet.
Ennen tarvitsin täydellisen hiljaisuuden, mutta tällä hetkellä se on täysin utopistinen toive, joten on ollut pakko keskiä jotain muuta.
Niinpä minä löysin musiikin omaksi tilakseni. Napit korville kun lapset käyttävät viikon peliaikaansa tai leikkivät viereisessä huoneessa. Olen lasten tavoitettavissa, mutta saan suljettua turhan hälinän ulkopuolelleni.
Musiikin turvin olen myös lukenut tentteihin, oikoluen muiden tekstejä, työstin ensimmäisen käsikirjoitukseni viimeistä versiota ja hahmottelin tämän toisen suuntaviivoja.
Ja se toimii.
Laulua kuuntelemassani musiikissa ei edelleenkään voi olla, sillä se veisi kaiken huomioni enkä pystyisi keskittymään. Mutta klassinen musiikki, ah, minkä maailman olen löytänytkään.
Ensimmäisen romaanini viimeiset viilaukset tein Vivaldin neljän vuodenajan siivittämänä, tällä hetkellä kirjoitan toista käsikirjoitustani Shostakovitshin soidessa taustalla.
Joskus ajattelin, ettei minun luovuuteni voi kuplia jos korvissani soi musiikkia, mutta mikä olisi sen inspiroivampaa kuin kirjoittaa jonkun taideteoksen innoittamana! Luovuus ruokkii luovuutta vai miten se meneekään.
Olisi mukava kuulla millainen suhde muilla on musiikkiin!
Kuitenkaan se ei aina ole mahdollista ja jos haluan kirjoittaa (tai lukea) rauhassa on minun ollut pakko oppia kuuntelemaan musiikkia, sillä perheeseeni kuuluu puolisoni lisäksi myös kolme lasta. Elämäni pyörii tietenkin ennen kaikkea perheen ja lasten ympärillä, mutta jotain olen alkuvuosista oppinut ja tänään tiedän että tarvitsen omaa aikaa, omia töitäni, jotta jaksan.
Ja tällä hetkellä tuo oma aika, omat työt, ovat kirjoittaminen ja sille otan myös aikaa.
En ole koskaan ollut äiti, joka olisi istunut leikkimässä lasten kanssa aamusta iltaan ja nyt kun lapsia on kolmin kappalein he pitävät kyllä seuraa toisilleen. Ajan antaminen muuten on toinen juttu ja viimeiseksi puolustuspuheenvuorokseni haluan vielä sanoa, etten minä koko päivää koneella istu nyt kesälomallakaan.
Miten tämä kaikki liittyy sitten musiikkiin?
Minun on pakko kirjoittaa ja minä haluan kirjoittaa. Joten sille on löydettävä aikaa ja oikeat puitteet.
Ennen tarvitsin täydellisen hiljaisuuden, mutta tällä hetkellä se on täysin utopistinen toive, joten on ollut pakko keskiä jotain muuta.
Niinpä minä löysin musiikin omaksi tilakseni. Napit korville kun lapset käyttävät viikon peliaikaansa tai leikkivät viereisessä huoneessa. Olen lasten tavoitettavissa, mutta saan suljettua turhan hälinän ulkopuolelleni.
Musiikin turvin olen myös lukenut tentteihin, oikoluen muiden tekstejä, työstin ensimmäisen käsikirjoitukseni viimeistä versiota ja hahmottelin tämän toisen suuntaviivoja.
Ja se toimii.
Laulua kuuntelemassani musiikissa ei edelleenkään voi olla, sillä se veisi kaiken huomioni enkä pystyisi keskittymään. Mutta klassinen musiikki, ah, minkä maailman olen löytänytkään.
Ensimmäisen romaanini viimeiset viilaukset tein Vivaldin neljän vuodenajan siivittämänä, tällä hetkellä kirjoitan toista käsikirjoitustani Shostakovitshin soidessa taustalla.
Joskus ajattelin, ettei minun luovuuteni voi kuplia jos korvissani soi musiikkia, mutta mikä olisi sen inspiroivampaa kuin kirjoittaa jonkun taideteoksen innoittamana! Luovuus ruokkii luovuutta vai miten se meneekään.
Olisi mukava kuulla millainen suhde muilla on musiikkiin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi