Elämä on matka...

-

Eilen iltapäivästä istuin parvekkeella lukemassa hyvää kirjaa, nautin paahtavasta auringosta ja siitä, että vain olin, tekemättä mitään sen kummempaa.
Esikoinen teki illan ruuan. Alkupaloina nachoja juustokastikkeella, pääruokana kebabia ranskalaisilla ja jälkiruuaksi suklaamuffinseja. Vielä olen valvomassa ja auttamassa keittiössä, mutta ihanan itsenäisesti tuo jo työskentelee.
Keskimmäinen hoiti iltapalapuolen ja rakensi maittavat sämpylät koko perheelle.


Helteet uuvuttivat. En valita, mutta veto oli poissa. Illalla mies tuli kerrankin ajoissa töistä kotiin ja suunnattiin koko perheen voimin läheiselle uimarannalle. Oikopolkua pitkin matkaa on alle 1,5 km ja nuorimmainenkin jaksaa sen kävellä kuin vettä vain.
Vedestä puheen ollen, ranta olikin sitten täynnä, mutta onneksi mahduimme tavaramme sinne laskemaan ja lapset mahtuivat veteen muiden joukkoon. Me kaksi pysyimme tällä kertaa kuivalla maalla.


Ukkosen jyrähdellessä muutaman kerran kaukaisuudessa poimimme lapset vedestä ja aloitimme kotimatkan, jotta säästyisimme kastumiselta. Väsynyt joukkio kulki hitaasti mutta varmasti kotia kohti ja nautin siitä, että minulla oli mukanani edes kännykkäkamera. Pitää osata katsoa kulkemiaan reittejä uusin silmin, nähdä se kaikki kauneus ja monimuotoisuus, mitä kaikkialla on. Kunhan sitä vain haluaa etsiä...


Tänään olen nauttinut aamun vesisateesta. Siitä kuinka se raikasti ilmaa edes hetkeksi aikaa. Muutamat ukkosen jyrähtelyt ravistivat myös sisintäni, luonnon suuruuden edessä ihminen tuntee itsensä aina niin pieneksi.
Minun polkuni on tänään myös kulkenut sanoja pitkin. Sateen vuoksi lapset olivat aamupäivän sisällä, mutta minä laitoin Tchaikovskyä soimaan ja sukelsin kirjoittamaan. Haluan etsiä, haluan tutkia, haluan kirjoittaa siitä mitä löydän. En halua ajatella päämäärää, vaan haluan nauttia tästä matkasta.
Ja niin sen pitäisi olla elämässäkin. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan se matka, jota pitkin sitä kohti kuljemme...


Toivottavasti tämän päivän polut vievät minut johonkin uuteen, johonkin sellaiseen, jota en ole ennen huomannut. Haluan nähdä, haluan kokea, haluan elää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

KIRJA-ARVONTA!

-
Kuva
Kuva täältä Tämä blogini on pian ollut olemassa vuoden. Se sai alkunsa esikoisromaanini ilmestymisestä ja itselleni tämä blogi on ollut mukava muistikirja niin opiskeluista, kirjoittamisesta kuin ihan arjestakin ja samanlaisena sillisalaattina se taitaa jatkua tästä eteenpäinkin. Blogin 1v -synttäreiden lisäksi kävijälaskurin lähestyminen 5000 kävijän rajapyykkiä on hyvä syy laittaa pystyyn kirja-arvonta, eli. tadaa. Arvon osallistujien kesken romaanini Tuleeko vielä kevät? ja osallistujamäärästä riippuen saatan arpoa vielä toisenkin. Ja lohdutuspalkintona lähtee vielä jollekin onnekkaalle yksi muistikirja (muistikirjat kun jostain syystä sattuvat olemaan suurin heikkouteni...). Arvontaan osallistut siis jättämällä kommentin tämän blogipostauksen kommenttikenttään 27.3.2014 mennessä. Jos haluat voit kommentissasi kertoa mielipiteesi siitä perustaisinko blogille myös oman Facebook-sivun, jota tykkäämällä lukijoilla olisi helpompi pysyä blogipostausten tahdissa... (Jos täh...
Lue lisää

Muutoksia.

-
Blogi on elänyt hiljaiseloa, vaikka sen kirjoittajan elämässä ei hiljaiseloa ole näkynyt. Kuluneiden viikkojen aikana on pitänyt hoitaa perheen muutto asunnosta toiseen, olla huolissaan lähipiiristä ja hoitaa opiskelut siinä sivussa. Mutta tuntuu siltä että minä ja muut olemme selvinneet tästä hengissä. Viime vuonna tähän aikaan taisin kirjoitella jo ahkerasti seuraavaa kässäriä, sillä kirjoittamisen perusopinnoissa toukokuu oli jo hyvin hiljaista aikaa. Niin on aineopintojenkin suhteen ollut, mutta tuo kasvatustieteiden appro on teettänyt töitä sitten senkin edestä. Työn alla olevan kurssin yksi tentittävistä kirjoista on ruotsiksi, joten toisen kotimaisen henkiin herättäminen melkein 13 vuoden tauon jälkeen on raastanut aivonystyröitäni pahemman kerran. Mutta ehkä selvisin siitäkin hengissä... Arjen hektisyys on vaikuttanut siihen etten ole pahemmin ehtinyt ajatella julkaistua kirjaa. Se on saanut elää omaa elämäänsä jossain kaukana minusta ja kaukaiselta se tuntuukin. Toistan it...
Lue lisää

Takaisin sorvin ääreen...

-
Kuva
Ensimmäinen työpäivä uudessa työhuoneessani. Ja hei, tästä kuvakulmasta ja tällä rajauksella näyttää aikasta kodilkkaalta ja inspiroivalta. Ja ihan sellaiselta paikalta, joka on niin minunnäköiseni. Ja aamun pyykkipuuhien jälkeen otin tuon kuvassa näkyvän maton kainalooni (oli väliaikaisesti keittiön lattialla) ja avasin tietokoneen. Avasin kakkoskässärin tiedoston ja jatkoin siitä mihin viimeksi jäin. Puuhella on lämmittänyt mukavasti takavasemmalta ja välillä olen kävellyt keittiöön, valmistanut lounaan itselleni ja kotityöläismiehelleni sekä kuopukselle, joka viettelee päiviään kotosalla ensi syksyyn saakka. Ja niin rakas kuin tämä kakkoskässäri minulle onkin, niin jotenkin odotan jo, että nämä loput 74 liuskaa tulisi oikoluettua ja muokattua jouhevasti ja minä saisin vihdoin ja viimein tämän käsikirjoituksen käsistäni. Tämän parissa olen kuluttanut aikaani jo kaksi vuotta ja se on vaatinut paljon. Ja jokin osa minussa haluaisi päästä jo eteenpäin, kohti jotain uutta. Ja...
Lue lisää