Olisinpa tiennyt.


#olisinpatiennyt

Kuvissa eletään suurinpiirtein vuosia 1995-1998, yläasteelta lukion ensimmäiselle. Hymyä ei näy paljoakaan, koska elämä potki vastoinkäymisineen niin paljon päähän, ettei syytä hymyyn oikein meinannut löytyä.

Mitä haluaisin sanoa tuolle tytölle kuvissa?

Ensinnäkin, tulet vielä hymyilemään ja nauramaan niin että vatsassa ja poskilihaksissa tuntuu. Tulet olemaan onnellinen, vaikka luulitkin, ettei se ole tarkoitettu sinulle. Tulet löytämään rinnallesi ihmisen, joka rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta, vaikka ajattelit aina ettei kukaan voisi sinua rakastaa. Saat perheen ja oikeastaan kaiken sen, mistä aina unelmoit.

Sinä olit aina oman tiesi kulkija, vaikka se ei ollut helppoa. Samalla kun halusit tulla hyväksytyksi, et kuitenkaan osannut mukautua samanlaiseksi kuin muut, vaan halusit kulkea omaa tietäsi. Eikä se tehnyt sinusta suosittua. Mutta tiedätkö, ettei se ole tärkeintä, mitä muut sinusta ajattelevat, vaan se, että arvostat itse itseäsi, uskallat olla oma itsesi. Haluaisin väittää, että aikuisiällä tämä kaikki olisi ollut sinulle helpompaa, mutta ei se mennyt ihan niinkään. Etsit hyväksyntää vielä pitkään, halusit saada ystäviä, olla jotain sellaista, mitä muut sinulta odottivat, ja siinä samalla meinasit kadottaa jotain itsestäsi. Mutta löysit oman tiesi uudelleen, löysit sen vahvuuden olla oma itsesi, tehdä asiat taas kerran omalla tavallasi, muiden mielipiteistä välittämättä.

Sinä tulit satutetuksi monta kertaa. Luotit vääriin ihmisiin ja annoit muiden satuttaa sinua. Ajattelit ehkä olevasi sen arvoinen. Sinulla oli ehkä hyviä kavereita, mutta ei läheistä ystävää. Sen ainoan läheisen ystävän ajattelit jo menettäneesi elämän viedessä teitä niin eri suuntiin. Olisitpa silloin tiennyt, ettei aito ystävyys katoa niin helposti. Että vaikka välissä on monia vuosia, erilaiset valinnat elämässä, niin tulee se hetki kun löydätte toisenne uudelleen, eikä sitä ystävyyttä korvaa mikään muu.

Sinä halusit suoriutua asioista hyvin. Et halunnut tehdä mitään vain sinnepäin, vaan halusit olla täydellinen kaikessa mitä teit. Voin kertoa sinulle, että se ei ainakaan helpottanut elämääsi millään tavalla, päinvastoin. Haluaisin kertoa sinulle, että vähempikin riittää. Ettei sinun tarvitse olla mitään muuta kuin olet, riität juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla suunnattoman laiha,  sinun ei tarvitse yrittää olla luokan paras koulussa, sinun ei tarvitse yrittää olla aina jotain enemmän. Ja vaikka  myöhemmin muiden ajattelemattomien kommenttien ja vaatimusten vuoksi yritit olla myös täydellinen äiti, niin ei sinun olisi tarvinnut. Nyt kun nuo vaatimukset ovat olleet romukopassa jo vuosikaudet, elämäsi on ollut huomattavasti rennompaa ja helpompaa. Oikeaa elämää haasteineen ja virheineen.

Koit aina ettet ollut kaunis, mutta minä näen kuvissa itse asiassa ihan kauniin tytön kulkemassa kohti aikuisuutta. Sinä näit peilistä rumaa, minä näen nyt kaunista. Siinä on suuri ero, ja haluan lohduttaa sinua kertomalla, että peilikuvasi tulee vielä olemaan normaali, sieltä ei enää katsokaan vihamiehesi, vaan paras ystäväsi. 

Sinä olit valtavan lahjakas, mutta et uskonut itseesi yhtään. Vertasit itseäsi aina muihin, koit olevasi aina huonompi kuin muut. Tai et ainakaan tuonut itseäsi koskaan esiin, et kertonut taidoistasi ja lahjoistasi, olit vain hiljaa ja annoit muiden mennä ohitsesi. Koit aina jääväsi muiden varjoon, ja ehkä myös tiedostamattasikin vetäydyit sivuun, et halunnut olla huomion keskipisteenä, vaikka kaipasitkin toisaalta sitä enemmän kuin mitään muuta. Nyt kun katson sinua tiedän, että itsetuntosi ei ollut kovinkaan vahva, jos voin sanoa sen olevan sitä vieläkään, mutta haluaisin toistaa sinulle sata kertaa sen, että sinä osaat, sinä voit ja sinä kykenet. Ja että olet ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Olisitpa tiennyt tuolloin, että kaikki kyllä järjestyy. Että elämä kantaa. Että kaikki ne vastoinkäymiset elämässäsi muuttuvat vielä eräänä päivänä vahvuudeksi, ymmärrät että ne tekivät sinusta sen ihmisen, joka tänään olet. 
Olisitpa stressannut hieman vähemmän, miettinyt muiden mielipiteitä hieman vähemmän, kunpa olisit nauttinut elämästäsi suorittamisen sijaan, unohtanut kaikki ne turhat paineet, joita itsellesi keräsit. Olisitpa uskaltanut nauraa enemmän ja haistattaa pitkät kaikelle sille, joka taakoitti sinua yli voimavarojesi, olisit päässyt helpommalla.

Tulet olemaan elämässäsi useamman kerran täysin hukassa ja tuuliajolla, mutta se ei haittaa. Siinä vaiheessa yritä vain heittää airot menemään, nosta jalat keskituhdolle ja anna tuulen viedä, mihin ikinä sinut sitten kuljettaakin. Äläkä säikähdä levotonta sieluasi, sillä se ei tule muuttumaan...

Olisit tarvinnut valtavasti rohkaisua ja kannustusta eteenpäin, mutta et sitä oikein kokenut saavasi, joten haluan kertoa sinulle vielä kerran sen, että usko itseesi. Arvosta itseäsi. Ole ylpeästi sitä mitä olet. Sinä olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet, eikä sinun tarvitse yrittää olla yhtään mitään muuta kenellekään. Koska sinä olet juuri sinä, eikä sinun tarvitse yrittää muuta.

Pidä pääsi pystyssä ja kulje sitä omaa polkuasi rohkeasti eteenpäin. Et ehkä koskaan ole perillä, mutta matkanteko on tärkeintä, se on tärkeä muistaa.




Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi? Tästä on kyse #olisinpatiennyt -kampanjassa, jonka Maaret Kallio laittoi aluilleen. Mitä olisit halunnut silloin ymmärtää ja tietää, mitä olisit tarvinnut enemmän tai minkä merkityksen oivalsit vasta myöhemmin?

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?