Niitä näitä.




Nämä säät pääsevät yllättämään aina uudestaan. On uskomatonta sanoa olevan kesä, koska kalenteri kertoo olevan vasta toukokuun puoliväli, mutta nämä säät sitten; ne kertovat jostain aivan muusta. Kesältä tämä tuntuu.

Ulkona on 28 astetta lämmintä ja istun todellakin varjossa. Olen selkeästi perustanut kotitoimistoni tähän terassille, ja mikäs tässä on työskennellessä kun lämpöä piisaa ja lintujen laulu siivittää puuhastelua.

Perjantaina vietimme luovien kirjoittajien ryhmäni kanssa kesäisen kirjoituspäivän kauniissa järvimaisemissa. Muistin taas miksi nautin niin paljon vedestä elementtinä, kuinka rauhoittavaa oli kuunnella aaltojen rikkoutuvan rantakiviä vasten. Siinä istuin itsekin kirjoittamassa, muistikirja sylissäni kaunista järvimaisemaa katsoen, hetki oli aika lailla täydellinen.

Ja äitienpäivä eilen. Sain perinteen mukaisesti aamupalan ja lasten kortit sänkyyn, sen jälkeen vietettiin äidin näköinen päivä, joten toiveeni mukaisesti vietimme päivän Ritajärven luonnonsuojelualueella, missä kiersimme vaihtelun vuoksi Alisen Ritajärven. Alkumatkasta kohtasimme myös kyyn, joka oli aika ärhäkällä tuulella, mutta onneksi siitäkin selvittiin.

Päätin joskus aikoinaan, etten julkaisisi täällä blogissani tekstejä, joissa ei ole mitään järkeä, mutta ehkä voin heittää romukoppaan myös tuon päätöksen. Joskus on kumman rentouttavaa kirjoittaa tällaista tekstiä, jossa ei ole mitään punaista lankaa, ei mitään harkittua ja suunniteltua sisältöä. Kunhan kirjoitan vaan jotain.

Siihen olen kyllä ajatellut pyrkiä enemmänkin. Että heittäisin turhan harkitsemisen ja suunnittelun sivuun, ja antaisin mennä vaan. Ainakin joskus.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?