Haasteista.


Mariia Jälkisanat-blogista kirjoitteli haasteista, ja sen verran olen pyöritellyt samaa aihetta mielessäni jo pidemmän aikaa, että päätin kirjoittaa itse myös muutaman, tai useammankin, rivin aiheesta.

Joskus aikoinaan kun luin venäjän kääntämisen pääsykokeisiin jäi pääsykoemateriaalista lähtemättömästi mieleen yksi ajatus: Ei ole olemassa ongelmia, on vain haasteita.
Eli yksinkertaisesti elämässä eteen tulevat ongelmat eivät olekaan ongelmia, vaan ne ovat haasteita, jotka vain tulee kohdata. Vähän niin kuin tulin, näin, koin.
Ja tuosta lukuhetkestä lähtien olen kääntänyt ajatukseni tuolle uralle. Ei ole ongelmia, on vain haasteita. Ja se helpottaa huomattavasti asioiden kohtaamista.

Jos aina elää siinä tutussa ja turvallisessa arjessa, eikä tee koskaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ei niitä haasteitakaan tule kohdattua niin paljoa. Ehkä sitä pääsee paljon helpommalla, kun jää sinne, missä on helppoa ja mukavaa olla, mutta riittääkö se?

Haasteet ovat niitä asioita, jotka vievät meidät pois mukavuusalueeltamme. Ne pistävät liikkelle, yllyttävät ylittämään rajamme, tekemään jotain sellaista, joka ei ehkä olekaan aivan yksinkertaisen helppoa ja mukavaa.

Joku saattaa miettiä, että miksi ihmeessä kukaan haluaa tieten tahtoen hankaloittaa elämäänsä, mutta itse ajattelen, että vasta sitten kun poistumme omalta mukavuusalueeltamme, alkaa paljon täydempi elämä kuin mitä siinä mukavuusalueeseen rajoittuneessa elämässä koskaan olisi.

Ja jotta teksti ei mene vain yleisluonteiseksi katsaukseksi aiheeseen, niin päätin sitten myös avata aihetta hieman oman elämäni kautta. Siitä ehkä huomaa myös sen, ettei kyse ole aina laskuvarjolla hyppäämisestä tai muusta extremestä, vaan kyse on ihan normaalista elämästä omine haasteineen.

Oma terveyteni on omanlaisensa haaste, joka on opettanut asennoitumaan arkeen ja elämään uudella tavalla. Kun kaikki ei enää olekaan aivan itsestään selvää, on ollut oikeastaan pakko asennoitua elämään eri tavalla. Tämä suurensuuri haaste ei ole mielessäni enää ongelma, vaan haaste, jonka kautta olen oppinut paljon. Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani herkemmin, tunnustelemaan mikä liikuntamuoto sopii ja mikä ei. Olen opetellut lepäämään ja välttämään stressiä jos mahdollista. En nyt vielä oikein osaa sanoa olevani kiitollinen näistä haasteista, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus tulee...

Tänään itsensä haastaminen konkretisoitui aika hyvin aamun pyörälenkillä. Olimme miehen kanssa pyöräilemässä maastossa, jossa riitti ala- ja ylämäkiä mukavasti kumpiakin. En ole koskaan ollut mikään rämäpää, ja näin iän karttuessa vieläkin vähemmän, mutta tuolla maastossa päätin hieman haastaa itseäni. Yleensä olen jarrutellut alamäet ja tullut aika varovaisesti alas, mutta nyt vauhdin hurma ylitti pelot ja annoin vain mennä. Reitin lopussa naamani taisi loistaa kuin Hangon keksi, oli aika uskomaton tunne ylittää itsensä ja voittaa pelkonsa!

Jos pysytään vielä liikuntateemassa, niin yksi haaste, jonka olen itselleni ottanut, on juokseminen. Liikkeelle olen lähtenyt aika lailla nolla-kunnosta ja ensimmäiset lenkit kävelin enemmän kuin juoksin, mutta nyt lenkkien kertyessä ja ajan kuluessa edistystä on tapahtunut. Ja se on tuntunut hyvältä. Oma haasteensa on tietenkin tämä kroppa, mutta sitä kuunnellen kun etenee, on asiat ihan hyvin. Ja omat tavotteeni eivät todellakaan ole maratonissa, ennemminkin haluan vain nauttia siitä, että voin, ja että jaksan.

Kirjoittaessa olen aina halunnut haastaa itseäni. Olen halunnut kirjoittaa haastavista aiheista, sukeltaa syvälle, repiä myös omaa itseäni auki joka kerta, ainakin vähän. En usko tämän muuttuvan, enkä edes halua kirjoittamisen muuttuvan liian helpoksi. Haluan mieluummin löytää aina jotain uutta sen sijaan että jäisin pyörimään samoihin ympyröihin ikuisiksi ajoiksi.

Työrintamalla olen päättänyt myös tehdä jotain aivan uutta. Haastaa itseäni. Tehdä jotain sellaista, mistä kirjoitin edellisessä tekstissäni. Tästä vinkkaan kyllä täällä bloginkin puolella heti kun se tulee ajankohtaiseksi, ja saan tehtyä ne ratkaisevat askeleet eteenpäin.

Kannattaa siis haastaa itseään, siihen haluan kannustaa. Jos ei koskaan astu pois omalta mukavuusalueeltaan ja tee jotain haastavaa, ei myöskään opi itsestään, löydä välttämättä omia vahvuuksiaan tai kohtaa heikkouksiaan. Parhaimmillaan haasteet siis auttavat meitä löytämään jotain aivan uutta itsestämme. Sitä kohti kannattaa aina pyrkiä!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta