(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater


Palataanpa vielä kerran Jyväskylään ja samalla korkkaankin blogini ensimmäisen tekstin konserttikäynnistä.

Jyväskylässä minulla oli siis kerrankin mahdollisuus mennä ja tehdä juuri niin kuin itse halusin, ja siksipä junassa istuessani etsinkin menovinkkejä noiden muutaman päivän varalle. Samalla tavoitteena oli tehdä asioita, joita en normaalisti tekisi, ainakaan yksin.

Niinpä päädyin Jyväskylän matkailusivujen kautta Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian sivuille. Juuri tuolla viikolla kun Jyväskylässä olin, oli käynnissä Loisto-konserttisarja, jossa muusikko-opiskelijat olivat toteuttaneet päättötyönään konserttikokonaisuuden ja saivat samalla kokemuksen musiikkituotantojen vaatimuksista. Ennakkomainonnan mukaan konserteissa tulevaisuuden säveltaiteen osaajat näyttäisivät parasta osaamistaan.

Konsertteja olisi löytynyt jokaiselle illalle kaksi kappaletta, mutta ajattelin että yksi konsertti ehkä riittää ja kuvausten perusteella valitsin minua eniten kiinnostavan. Niinpä päädyin perjantaina 13.4. Satu Nyqvistin konserttiin Breathing underwater.

Konsertista lukiessani sain tietää että musiikillisina tyylilajeina konsertissa olisi pop, soul ja musta gospel, ja mustasta gospelista pitävänä ilta kiinnosti entistä enemmän.

Ennakko-odotuksia illan varalle ei ollut, mutta en ehkä kuitenkaan odottanut konsertin olevan niin upea kuin se oli. Ennen konsertin alkua joku takana istuvista totesi muusikkokokoonpanoa lukiessaan että joukossa oli tasan kaksi ammattilaismuusikkoa ja muut olivat harrastelijoita. En sitten tiedä kuinka oikeaa tietoa tuo oli, mutta jos näin oli, en kyllä näin amatöörinä osannut sanoa kuka muusikoista oli ammattilainen ja kuka harrastelija, sillä bändi Nyqvistin takana oli aivan uskomaton, ja tuki kokonaisuutta täydellisesti.

Satu Nyqvist sitten. En tiennyt ketä olin kuuntelemassa, enkä myöskään mitä odottaa. Ja ehkä se olikin juuri paras mahdollinen asetelma, otin vastaan sen mitä illan aikana näin ja koin. Biisikavalkadi oli laaja, ja jokainen lauluista toi esiin eri puolia Nyqvististä. Aina kun luulin jo että kaikki keinot on käytetty, tuli taas jotain uutta, jotain sellaista, joka sai hymyilemään, ihailemaan työtä, jota artisti lavalla teki.

Nyqvistissä oli sisäsyntyistä karismaa, siltä se tuntui. Hän oli kuin kotonaan lavalla, käytti tilan hyödykseen, oli kontaktissa muusikoihin ja taustalaulajiin, ja vaikka ilta oli Nyqvistin, hän nosti koko lavalla olleen porukan samalle viivalle kanssaan. Vaikka Nyqvist ottikin lavan haltuun karismallaan ja täytti salin äänellään, hänessä oli myös valtavaa nöyryyttä ja herkkyyttä, joka toi lauluihin valtavaa syvyyttä.

Tunnin kestänyt konsertti loppui liian lyhyeen, siltä se ainakin minusta yleisössä tuntui, ja samaa kommentoivat muutkin. Vieressäni istunut nainen totesikin, että tästä konsertista olisi kyllä voinut maksaakin, ja allekirjoitan toteamuksen täysin. Todellakin, tuosta konsertista olisin voinut kyllä maksaa.

Koska en muissa Loisto-konserttisarjan konserteissa käynyt, en tiedä millaisia yleisömääriä muissa konserteissa oli, mutta tämä konsertti ainakin täytti koko Gradian konserttisalin ääriään myöten täyteen. Eikä siinä mitään, Satu Nyqvist todella oli ansainnut täpötäyden konserttisalin ja jokaisen aplodin, jonka yleisönä annoimme.

Unohtumaton konserttikokemus, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Ritajärvi

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

Retkellä - Harjavalta