Miksi ei?



Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, että pitäisi useammin sanoa miksi ei, sen sijaan että kieltäytyy heti suorilta käsin asioista. Tai jättää tekemättä paljon asioita, koska ei voi olla aivan varma siitä, onnistuuko vai ei.

Minä, ikuinen varmistelija ja varman päälle ottaja, olen alkanut asennoitua asioihin uudella tavalla. Sanomaan: Miksi ei!
Ei sillä, että olisin nyt rytinällä muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi, mutta joskus se liika varovaisuus ja ylianalysoiminen vain kahlitsee paikoilleen eikä anna tilaa sille jollekin uudelle, joka odottaisi siellä nurkan takana. Tai jos aina päätyy siihen, että ei ehkä kannata edes yrittää, niin moni asia jää kokematta ja tekemättä.

En tiedä mikä se on joka lyö kapuloita rattaisiin. Se, että miettii mitä muut ajattelevat? Tai pelkää epäonnistumista? Tai ei ole varmuutta, mitä siitä seuraa?
Mutta loppujen lopuksi: Onko sillä väliä mitä muut ajattelevat? Ja mitä sitten jos epäonnistuu, tulipahan kokeiltua, ja opittua jotain uutta. Ja tarvitseeko aina tietää kaikkea niin varmasti...?

En tässä nyt benji-hyppyä ole hyppäämässä tai tekemässä tuttavuutta käärmeiden tai muiden matelijoiden kanssa (yyh), mutta se ei ehkä ole kuitenkaan tarkoituskaan. Vaan se, että ennen kuin sanoo uusille asioille ja ideoille EI, miettisikin asiaa hetken aikaa, ja sanoisi eitä useammin miksipäs ei.

Niinpä. Miksipä ei!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?