Yksi päivä.

Kello herättää 6.40. Aamukahvi hiljaisuudessa, yksi kerrallaan muu perhe herää ja saapuu alakertaan unia silmistään hieroen. Aamupuurot lautaselle, ja perheen yhteinen aamupalahetki ennen kuin päivän puuhat kutsuvat.
Kuopus lähtee kävelemään koulua kohti 8.30, keskimmäinen pyörällä varttia myöhemmin. Esikoisella on kymmenen aamu, joten jää lukemaan muiden kadotessa tahoilleen.


Minä olen startannut aamulenkkini jo ennen yhdeksää, käyn läpi päivän asioita, ja lopulta yritän antaa ajatusteni tuulettua kunnolla. Tervehdin muita lenkkeilijöitä, hymyilen vastaantulijoille, ja nautin kuitenkin siitä, että saan tehdä aamulenkkini omassa epäsosiaalisuudessani.


Tapanani ei ole kuvailla itseäni lenkillä, mutta tänään tein poikkeuksen. Tuntui hassulta. Tänään myös pidensin lenkkiäni hieman, mittariin kertyi 5,5 km.


Kotona vaihdoin vaatteet, nappasin tavarani matkaan mukaan, ja matkalla seurakunnalle söin omenan.


Monologin lukuharjoituksia on 3-5 kertaa viikossa, riippuen meidän kummankin aikatauluista. Tänään luimme tekstin läpi kahteen kertaan, hahmottelin paperin marginaaleihin ideoita ohjausta ajatellen, raapustin myös muistikirjaan omia pohdintojani miten lähdemme liikkeelle näyttämölle siirryttäessä.


Puolenpäivän aikaan olin taas kotona, tein minulle ja miehelle lounaan. Lounaamme muodostuvat yleensä edellisten päivien tähteistä ja siitä, mitä kotoa nyt sattuukin löytymään, ja tänään lautaselta löytyi salaatti ja paistettua riisiä.


Kapusin työhuoneeseeni puhelimen soidessa. Syksy muotoutuu vähitellen, ja ensimmäiset esitysajat ja -paikat seuraavalle monologille on varattu. 


Jostain kumman syystä olen päätynyt taittopuuhiin, tällä kertaa tein mainosta seurakuntamme varkki-illasta. Taitto-ohjelman käyttö on vielä harjoituksen asteella, mutta tekemällä oppii ja taidot lisääntyvät.


Sähköpostien kirjoittelua ja muita puuhia koneella.


Alakerrassa odotti jokasyksyinen ihanuus. Tätä puuhaa onkin taas tänä syksynä riittänyt, kiitos kolmen koululaisen.


Ruuaksi perunoita ja jauhelihaa (lapsilla sentään kunnon kastikkeen kanssa). Meillä mennään perusruuilla, muokkaan omat annokseni gluteenittomiksi tarpeen vaatiessa.


Ruuan jälkeen mies jäi hoitamaan lapset lähtövalmiiksi, minä kipaisin seurakunnalle bänditreeneihin. Puolen tunnin soittelu tällä kertaa.


Sitten olikin jo aika suunnata kentän laidalle. Ensimmäisenä pelivuorossa keskimmäinen.


Puolessa välissä keskimmäisen peliä minä ja esikoinen suunnattiin toiselle puolelle kaupunkia, tiputin esikoisen omaan peliinsä, ajoin hakemaan muuta perhettä keskimmäisen pelistä ja heitin kotiin.


Ehdin vielä katsomaan esikoisen pelistä toisen puoliajan. Iltani taksikuskina siis.


Kotona olisi odottanut vielä kasa pyykkiä, mutta lasten mentyä nukkumaan valitsin pyykkien sijaan iltapalan ja kahdenkeskisen ajan miehen kanssa. Pyykit ehtii viikata huomennakin ;)

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta