Sisko.


Sisko ja sen sisko.

Me olemme olleet aina läsnä toistemme elämässä, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina kuitenkin siinä jos toinen on tarvinnut.
Me olemme tukeneet kun toisella on ollut vaikeaa.
Me olemme nauraneet yhdessä.
Me olemme itkeneet yhdessä.
Me olemme kokeneet paljon yhdessä.
Me olemme käyneet yhdessä läpi toistemme surut ja ilot, lasten syntymät, elämänmuutokset, pelot ja toiveet.
Me olemme aina tienneet, että toinen on vain puhelinsoiton päässä, valmiina ajamaan monta sataa kilometriä toisen vuoksi jos olisi tarvinnut.

Koska me olemme aina olleet me kaksi.

Mutta elämä tuo mukanaan muutoksia, eikä niitä ole aina helppoa ottaa vastaan. Vaikka haluaakin.
Ja onhan tämä päivä ollut tiedossa, siihen on valmistautunut, ja silti, se ei vain ole helppoa.

Ensi tiistaina siskoni perhe astuu lentokoneeseen, suuntaa elämänsä kohti Thaimaata, ja lähetystyötä siellä. Ja minä iloitsen heidän puolestaan koko sydämestäni, tietenkin. Yksi sisareni suurimmista unelmista toteutuu viimein, ja minä haluan olla tukena.

Ja silti hyvästeleminen, se on kamalinta ikinä. 
Perjantai oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä. Viimeiset yhteiset hetket olivat täynnä haikeutta. Istuimme rannalla, lapset uivat yhdessä, ja paljon olimme vain hiljaa. Koska kumpikin tiesi, mitä olisi edessä.

Se, että eroaminen tekee kipeää, tarkoittaa kuitenkin sitä, että toinen on ollut tärkeä, on edelleen. Ei sen tarvitsekaan olla helppoa, ei tarvitse säästyä kyyneliltä, ei edes siltä kivulta, joka tuntuu edelleen.

Mutta se, että pitää päästää irti, se ei ole helppoa. Kun tuntuu, että sydämestäni revittiin perjantaina pala irti, ihminen, joka on ollut jollain tavalla aina osa minua, lähtee kauas, hyvin kauas, emmekä me ole enää samalla tavalla toistemme elämässä läsnä kuten tähän asti.

Mutta se, että tilanteet muuttuvat, ei tarkoita sitä, että meidän välillämme muuttuisi mitään. Se kaikki vain muuttaa muotoaan.
Ja vaikka nyt itken edelleen, tiedän, että kaikkeen tottuu. Myös siihen, ettei enää ajella toistemme luokse viikonloppuisin, nähdä enää niin tiiviisti kuin tähän asti. Ja onneksi on nykytekniikka, onneksi on skype, ja rahatilanteen salliessa myös mahdollisuus lentää täältä Suomen kylmyydestä Thaimaan auringon alle.

Ja lopulta kun ajattelee, ei välimatka vaikuta siihen, mitä elämässämme on, siihen, mitä me olemme.
Sisko ja sen sisko. Se on ja pysyy.

***

P.S. Siskon elämää pääsee seuraamaan täältä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

Joskus unelmat muuttuvat.

Kysymyksiä ja vastauksia...