(Lukupäiväkirjaan) Anne Edwards; Sonja - kreivitär Tolstaja

Vaikka se ei lukupäiväkirjassani juuri nyt näykään, niin rakastan venäläistä kirjallisuutta. Vanhaa ennen kaikkea, mutta pidän myös venäläisestä nykykirjallisuudesta. Olen lukenut Tolstoita, Tsehovia ja Dostojevskia, ja olen myös lukenut kirjailijoiden elämästä kertovia kirjoja, kuten myös heidän puolisoidensakin elämästä kertovia. Anna Dostojevskajan elämä miehensä rinnalla piirtyi hyvin kauniiksi lukijalle, sen sijaan Sonja Tolstajan elämä kulki hieman eri polkua pitkin.
Mennessään naimisiin kolmekymmentäneljävuotiaan kreivi Leo Tolstoin kanssa Sonja on vain kahdeksantoistavuotias. Jo kirjailijana mainetta saavuttanut Tolstoi on Sonjan koko elämä. Heitä yhdistää syvä intohimo ja riemuiten Sonja palvoo miehensä neroutta, kopioi hänen käsikirjoituksiaan, kantaa ja synnyttää hänen lapsiaan.
En tässä tekstissä pureudu heidän avioliittoonsa, sillä se ei ole tämän lukupäiväkirjamerkinnän tarkoitus, vaan yritykseni on kirjoittaa tästä kirjasta edes muutama järkevä lause. Mutta kuitenkin; Sonjan ja Leon tarina alkoi hyvin kauniisti, ja se olisi voinut jatkuakin niin, loppuun asti. Mutta niin ei vain tapahtunut. Ja se on sääli. Ja vaikka kumpikaan puolisoista ei ollut täysin onneton, he kärsivät kuitenkin kumpikin tahollaan. Ja se molemminpuolinen rakkaus, joka heidän välillään kaikesta huolimatta oli, unohtui ristiriitojen alle.
Mutta vuosien myötä kaikkiaan kolmetoista lasta maailmaan saattaneen Sonjan asenteet muuttuvat. Ristiriita aviomiehen humaanien teorioiden ja yksityiselämän välillä käy kestämättömäksi. Sonjan osana on kokea vain itsekäs puoliso, joka laiminlyö perheensä, on täysin välinpitämätön vaimonsa tarpeista ja ajatuksista.
Kirjassa edetään kronologisesti eteenpäin. asiat kerrotaan tapahtumisjärjestyksessä, on Sonjan lapsuutta, on rakastumista, avioituminen, lapset, koettelemukset, ristiriidat, ja kaikki muu matkalla kohti lopullista välirikkoa.

Anne Edwards on tehnyt suuren taustatyön kirjoittaessaan kirjaa, joka perustuu laajaan, 1980-luvulla vielä julkaisemattomaan lähdemateriaaliin. Hän on myös tehnyt tiivistä yhteistyötä Tolstoin lasten kanssa, ja saanut myös paljon korjauksia aikaisemmin julkaistujen kirjojen suhteen siitä, mikä aineistossa ei ole pitänyt paikkaansa ja mikä on ollut vääristeltyä.
Mustasukkaisuuden ja katkerien riitojen vuosikautinen kriisi kärjistyy ja saavuttaa dramaattisen huippunsa Astapovon asemalla, jossa vanha, vaimonsa jättänyt ja kotoaan paennut Tolstoi tekee kuolemaa itkevien ihailijajoukkojen ja maailman lehdistön seuratessa henkeään pidättäen palvotun neron ja profeetan viimeisiä hetkiä.
Vaikka Sonja Tolstaja on itseoikeutetusti kirjan päähenkilö, ei siitä voi kuitenkaan poistaa hänen puolisoaan, Leo Tolstoita, joka kuitenkin vaikutti Sonjan elämään enemmän kuin kukaan muu ihminen. Tämä Edwardin kirja avaakin lukijalle aivan uudenlaisen, ja realistisen kuvan tuosta ihaillusta miehestä, jonka käsialaa ovat esimerkiksi mestariromaanit Sota ja rauha sekä Anna Karenina.

Ollakseni rehellinen, välillä kirjan lukeminen jopa ahdisti. Mitä pidemmälle Tolstoi upposi oman aatteensa syövereihin, sitä huonompaan asemaan hänen perheensä, ja ennen kaikkea vaimonsa joutui. Ahdistavuutensa vuoksi tämä kirja ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta iltalukemiseksi ennen nukkumaanmenoa...
Ja kuitenkin, kun Sonja lopulta lasketaan kuolevan Tolstoin vuoteen viereen, hänen viimeiset sanansa miehelleen ovat: En ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin sinua. 
Kirja on Tolstoin perheen elämän lisäksi mielenkiintoinen kurkistus 1800-1900 lukujen vaihteen Venäjälle, sen historiaan, joka alkoi vähitellen kuohua, taas kerran. Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjassa olikin keisariperheen kuljettaminen tarinassa mukana, se antoi mielestäni hyvin perspektiiviä maan tilanteeseen ja siihen historialliseen kehykseen, joka kirjassa on hyvin vahvasti mukana.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.