(Lukupäiväkirjaan) Hans Poley; Paluu kätköpaikkaan

Huhtikuussa luin Corrie ten Boomin kirjat Kätköpaikka, Jumalan kulkuri, ja Viisi hiljaista vuotta, ja luulen, että nuo ovat kirjoja, joihin palaan kerta toisensa jälkeen. Ne kertovat Jumalan huolenpidosta ja rohkaisevat varmasti itse kutakin, vaikkei meistä tämän päivän lukijoista kukaan keskitysleirille koskaan toivottavasti päädykään.

Mutta oli siis melkoinen riemu, kun löysin tämän Hans Poleyn kirjan Paluu kätköpaikkaan kirjaston muistelmaosastolta. Se kertoo minulle jo tutuista asioista, mutta jonkun toisen näkökulmasta.
Natsit aloittivat juutalaisvainot Hollannissa 1943. Juutalaisten tie kulki keskitysleireihin ja kuolemaan. Hollantilaiset, jotka eivät suosineet juutalaisvainoja, päätyivät pakkotyöhön Saksaan.
Paluu kätköpaikkaan on kuitenkin täysin oma, itsenäinen teoksensa, eikä sitä lukeakseen tarvitse olla luettuna Corrie ten Boomin kirjoja. Tietyllä tapaa kirja olisi varmasti ollut hieman erilainen jos tuota lukukokemusta ei olisi ollut taustalla, toisaalta taas oli hauska vertailla kahden ihmisen kokemuksia ja näkökulmia asioihin, nämä kaksi ihmistä, kirjojen kirjoittajaa, kuitenkin elivät täysin samoja kokemuksia läpi.

Tietenkin näkökulmat ovat erilaiset. Tapahtumien aikaan Hans Poley oli juuri kihlautunut parikymppinen nuori mies, Corrie naimaton viisikymmentävuotias nainen. Toisella on enemmän kokemusta, toisella pelottomuutta, usko joutuu kummallakin koetukselle, mutta Jumala ja apu on sama.
Hans Poley oli 18-vuotias, kun natsit vaativat häneltä lojaalisuussitoumusta. Hans ei voinut antaa sellaista. Natsien vihan kohteena hänestä tuli Corrie ten Boomin perheen ensimmäinen suojeltu. Kätköpaikka oli hänen turvapaikkansa helmikuuhun 1944, jolloin Gestapo tuli.
Paluu kätköpaikkaan jäi minulle ehkä parhaiten mieleen juuri siitä, että se tarkasteli asioita nuoren miehen näkökulmasta. Hans Poley oli mies parhaimmassa iässään, energinen, halukas toimimaan hyvän asian puolesta, ja sitten hän joutuu pakon edessä viettämään aikansa neljän seinän sisäpuolella, ulkopuolisten näkymättömissä.
Hans Poley joutui kätköpaikkakuukausien aikana arvioimaan tuoreesti elämän kuvitellut itsestäänselvyydet: asenteen esivaltaan, yleensä ihmisiin ja erityisesti vainottuihin juutalaisiin, kihlaukseensa, joutuessaan kieltäytymään rakkaimpansa kohtaamisesta, vastarintaliikkeeseen ja vihattuihin natseihin - vihdoin Jumalaankin.
Toisaalta taas kirja antaa erilaisen näkökulman Corrie ten Boomiin ja hänen perheeseensä. Ulkopuolinen tarkkailija näkee asiat kuitenkin eri tavalla kuin henkilö itse. Ja yksi parhaimmista asioista oli se, ettei Poley nostanut ten Boomin perhettä jalustalle, tehnyt heistä täydellisiä pyhimyksiä, vaan heistä jokainen piirtyi silmien eteen tavallisina ihmisinä, erehtyvinä ja inhimillisinä.
Vangittuna Hans koki uskonsa joutuvan tulikasteeseen - mutta Jumalan voima ja läsnäolo muutti elämän.
 Paluu kätköpaikkaan on myös Poleyn tutkielma omasta sisimmästään. Hän kertoo epäilyksistään, epäuskostaan, turhautumisestaan ja uskonsa joutumisesta koetukselle. Mutta kuten takakannessa kerrotaan; Jumalan voima ja läsnäolo muutti hänen elämänsä.

Kirjassa myös nimen mukaisesti palataan kätköpaikkaan, siihen kaikkeen, mikä oli heidän elämäänsä natisien hirmuvallan aikaan.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.