Taidehetki puutarhassa.


 Tänään jatkoin elämääni taivaanrannanmaalarina. Aamupuuhien jälkeen kannoin lasten kanssa tarvittavat välineet puutarhaan, ja siellä me istuimme (hyvin epäergonomisesti) nurmikolla vilttien päällä, etsimme inspiraatiota ympäriltämme, ja ryhdyimme työhön.


En pidä itseäni taitelijana, kirjoitan huomattavan paljon paremmin kuin piirrän tai maalaan, mutta se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että nautin tästä visuaalisesta työskentelystä.
Ja koska en ole oikea taiteilija, kehtaan myös kertoa, että tarvikkeeni ovat joko Lidlistä tai Clas Ohlsonilta, eikä tämä ole edes maksettu mainos.
Ja koska en ole välineistä maksanut omaisuuksia, raaskin antaa ne myös lasten käyttöön, ja antaa heille mahdollisuuden muuhunkin kuin vesi- tai puuväreihin. Sillä tämä kaikki on sellaista, johon haluan lapsiani kannustaa, ja antaa heille siihen myös mahdollisuuden.


Olisin kai tänään voinut käyttää aikani järkevämminkin,
mutta toisaalta taas, miksi?
Kolme tuntia kului puutarhassa kuin siivillä, enkä ajatellut muuta kuin sitä, minkä väristä pastelliliitua tarvitsen seuraavaksi, miten toteutan jonkin yksityiskohdan ja niin edespäin.
Ja se on rentouttavaa olla ajattelematta liikoja, tämä pääkoppani kun tuntuu olevan se, joka lepoa tarvitsee kaikkein eniten.


Ja helpottavaa on myös se, että itse asettamani rima on alhainen, tai ehkä jopa kokonaan poissa. Vielä vuosi tai puoli vuotta sitten en olisi töitäni tänne julkisesti laittanut, olisin vähätellyt aikaansaannoksiani. Nyt katson lopputulosta, ja ajattelen, että sehän onnistui ihan hyvin taitoni huomioon ottaen, ja mikä parasta, nautin sen tekemisestä ja rentouduin. Muulla ei itse asiassa ole väliä!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta