Työ tekijäänsä opettaa.



Muutamaa päivää päälle kaksi viikkoa ensi-iltaan. Tahti kiihtyy, paineet kasvavat, ja aika, kuten yleensä; käy vähiin.

Ja silti, kaiken sen kauhunsekaisen ajankulun ymmärtämisen lisäksi mukana kulkee innostus, joka ei ole laantunut. Tässä projektissa olen mennyt kyllä aika pitkälti takapuoli edellä puuhun, mutta työ tekijäänsä opettaa, ja mitä muita sanontoja tähän voisi vielä viljellä.

Vaikka, tulee niitäkin hetkiä kun turhaudun. Itseeni. Siihen, että työ tekijäänsä todellakin opettaa. Että on yritystä ja erehdystä, on myös ajatuksia siitä, ettei minusta sittenkään ole tähän.

Tänään aamulla viskelinkin kesäkengät kellarin portaikkoa alas, mutta sitäkin enemmän oloa helpotti oman riman laskeminen poistaminen. Ja juttelu näyttelijäni kanssa. Että parhaamme tehdään, ja se riittää.

Ja kahdessa viikossa ehtii vielä tapahtua vaikka mitä!

Pöydällä odottaa kaksi luettua kirjaa, mutta juuri nyt en jaksa paneutua niistä kirjoittamiseen. Ehkä huomenna, ehkä joskus muulloin.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta