(Lukupäiväkirjaan) Pirkko Koskenkylä; Mielenkiintoinen tuttavuus

Minulla on tapana lukea illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Joskus pidempään, joskus vain muutama sivu. Mutta vaatimukset lukemiselle ovat tiukat. Kirja ei saa olla liian mukaansatempaava, sillä liian monta kertaa nukkumisesta ei olekaan tullut mitään kirjan tapahtumien pyöriessä ajatuksissa, mutta ei kirja saa olla myöskään tietokirja, joka vaatisi liikoja ponnistuksia.
Luen iltaisin useimmiten siis elämäkertoja ja muistelmia. Ei niin, että ne olisivat tylsiä, mutta ne ovat tarpeeksi neutraaleja eivätkä siis hiivi myöskään uniini.
Näillä perusteilla siis kirjastosta poimin luettavakseni Pirkko Koskenkylän kirjoittamat muistelmat Mielenkiintoinen tuttavuus.

Eräänä päivänä leskeksi jäänyt televisiotoimittaja tekee rohkean päätöksen ja vastaa suuren päivälehden Henkilökohtaista-palstan ilmoitukseen. Hän löytää mielenkiintoisen tuttavuuden, kuuluisan veneenrakentajan Pekka Koskenkylän, ja rakkaus roihahtaa. Se vie Pirkon maailman ääriin, uusiin maihin ja kaupunkeihin.

Kirja määritellään takakannessa seikkailukertomukseksi, matkakirjaksi ja elämäkerraksi. Ennen kaikkea se on kuitenkin mielestäni matkakirja, elämä ja henkilökohtaiset asiat jäävät hyvin pieneksi sivuosaksi koko kirjaan suhteutettuna. En siis edelleenkään kaipaa mitään jymypaljastuksia ja kaikella henkilökohtaisuudella repostelua, mutta, niin, ennen kaikkea Mielenkiintoinen tuttavuus on juuri matkakirja, tietynlainen seikkailukertomus.

Maailman meret tulevat tutuiksi Pekan rakentamassa Voyager-veneessä, josta tulee Koskenkylien koti ja matkaväline. Sen mukana toteutuu Pirkon ja Pekan yhteinen unelma elämästä merien aalloilla.

Mielenkiintoisimmillaan kirja on juuri alussa, Pirkon ja Pekan yhteiselämän alkaessa, sekä veneenrakennuksen alkaessa, Pirkon tutustuessa veneilyyn, elämään merellä. Ensimmäinen puolikas kirjasta keskittyy juuri näihin asioihin, ja ehkä juuri se, että ne ovat olleet myös kirjoittajalle itselleen uusia asioita, hän on kirjoittanut niistä hyvin mielenkiintoisesti. Veneilykipinää en saanut, sillä ajatuskin keikkua veneessä myrskyn keskellä on suhtkoht pelottava.

Toisessa puolikkaassa kirja muuttuu en emmän ja enemmän matkakertomukseksi. Välillä koin jopa lukevani matkaopasta, eikä minua kiinnostanut kovinkaan paljoa kuvaukset kaupungeista, joissa veneilijät kävivät matkoillaan, saati niiden historia ja muu. Tai, no, en voi sanoa, etteikö kiinnostaisi, mutta tällaisessa henkilökohtaisessa matkakertomuksessa olisin kuitenkin kaivannut sitä henkilökohtaisuutta hieman enemmän mukaan.

Elämässä täytyy uskaltaa ottaa riskejä. Jos ei mitään tee, ei mitään tapahdukaan. 

Harva meistä nyt sattuu rakastumaan rikkaisiin veneenrakentajiin ja päätyy seilaamaan maailman merille, mutta se ei kuitenkaan ole kirjan pointti. Jos haluan sulloa kirjan kantavan ajatuksen, teeman tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua, niin ehkä se ennen kaikkea on kertomus siitä, kuinka joskus pitää ottaa uskaliaita hyppyjä tuntemattomaan, ottaa riskejä, katsoa mitä uudet askeleet tuovat tullessaan. Sillä kuten takakannessa sanotaan: Jos ei tee mitään, ei mitään myöskään tapahd.! Se on viisaasti sanottu!