Kevään ensimmäinen päivä.

Tämä viikko alkoi hieman eri tavalla. Tai siis, intensiivinen monologiprojekti viettää osaltani vapaapäivää kun ohjaamani näyttelijä on poissa paikkakunnalta ja joka-aamuisia harjoituksia ei siis ollut. Tehokkusajattelijaminäni innostui heti, että tänään onkin sitten aikaa vaikka kuntopyöräillä, tehdä muita juttuja, kirjoittaa, työstää runoja ja vaikka mitä. Mutta kerrankin minä vaiensin tuon tehokkaan minäni, sillä Juha T. Hakalan Luova laiskuus -kirjaa luettuani olen oppinut edes sen, ettei aina tarvitse olla niin tuhottoman tehokas.

Aamusta vietiin kuopus eskariin ja ajeltiin sen jälkeen miehen kanssa Tampereelle, ihan kahdestaan. Pakollisia asioita kylläkin hoitamaan, mutta ilman kovaäänisiä takapenkkiläisiämme nuo ajomatkat olivat itse asiassa mukavaa laatuaikaa kahdestaan, juteltiin ja itse asiassa nautittiin paljon myös hiljaisuudesta. Kotimatkalla piipahdettiin vielä kotikaupungin urheilukaupan loppuunmyynneissä, ostin itselleni toppahousut ja lenkkarit, halvalla.

Ja koska aurinko paistoi, vedin uudenkarheat lenkkarit jalkaani ja ilman tehokkuutta kävelin rauhalliseen tahtiin eskarille kuopusta hakemaan. Nautin auringosta ja siitä, että kevät tuntuu jo kaikkialla. Eikä minulla ollut kiire kotiin, ei kahvia keittämään, ei sitten yhtään.

Mutta kotiin päästyämme se tehokas minä nosti päätään. Että vihdoin ja viimein tee jotain, kirjoita vaikka blogiin, tee jotain, ole tehokas. Ehkä se oli tuo aurinko, joka vaikutti, mutta en jaksanut suoda tuolle tehokkaalle puurtajalle ajatustakaan. Keitin vain kahvit termariin ja menin kuopuksen kanssa päiväkahveille ulos, kotipihan aurinkoisimpaan ja lämpimimpään kohtaan. Enkä ollut tehokas, en sitten yhtään.

Ja itse asiassa tämä on ollut melkoisen mukava päivä. Ei sitten millään tavalla tehokas, mutta ei sen kyllä ole tarvinnutkaan olla. On oikeastaan ollut rentouttavaa olla ilman kiirettä, paineita tehdä mitään. Ja jos olen tehnyt, olen tehnyt siksi että olen halunnut. Tietenkin se tehokas tyyppi tuossa olkapäälläni yrittää kuiskia, että pidin tällaisen päivän vain siksi, että voisin olla luovempi (ja tehokkaampi), mutta itse asiassa en. Ideaaliahan olisi se, että voisin olla luova aina, oppia elämään niin, että luovuus voisi kukkia missä vain, miten vain. Ja sitä olotilaa ei kyllä löydä muuten kuin etsimällä, ja opettamalla itsensä siihen. Miten se tapahtuu, siitä en ole vielä niin varma. Mutta ehkä tämä päivä ja muut kaltaisensa ovat ensimmäisiä askeleita sitä kohti.

Voi olla, että tämän tekstin takana on vain tuo aurinko, että se saa hieman sekoamaan. Tai sitten sen takana on ne pienet mutta todelliset oivallukset luovuudesta, arjesta ja elämästä. Että ne kaikki itse asiassa voivat olla sama asia, itse asiassa ideaaleimmillaan ovatkin.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!