Lukumaraton II - jälkipyykki.

Saldokseni jäi 378 sivua ja sanotaanko näin, että olen hieman pettynyt suoritukseeni. Vaikka en sen kummempia tavotteita asettanutkaan olisin ehkä odottanut kuitenkin lukevani hieman enemmän.

Yksityiskohtaisemmin sivumäärä koostui seuraavasti:

Hilja Valtonen: Nykyhetken tyttölapsi 201 s
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme 90 s
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän 53 s
Heidi Köngäs: Vieras mies 30 s
Raamattu 4 s

Tietenkin voin puolustautua sillä että kuulin lukumaratonista vasta sitä edeltävänä päivänä joten valmistautumiseni jäi hieman vähäiseksi. Otin ja luin mitä sattui enkä ajatellut sen enempää. Jos olisin tajunnut taktikoida olisin kävellyt edellisenä päivänä kirjastoon ja lainannut sieltä vinon pinon kevyitä ja helppolukuisia kirjoja, joiden myötä sivumääräni olisi ollut huomattavasti suurempi. Vaikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on oikeasti erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirja ei se kuitenkaan lukeudu nopeasti luettavien joukkoon.

Toinen huomioni oli se, ettei tavoitteellinen lukeminen ehkä sitten kuitenkaan sovi minun kaltaiselleni suorittajalle. Tai pyrinhän muutenkin pois suorittamisesta, joten samaa voisi harjoittaa seuraavalla lukumaratonilla jos sellaiseen vielä osallistun. Yritin nytkin olla ajattelematta luettuja sivumääriä, mutta hankalaa se oli. Ja kun takaraivossa oli koko ajan tieto että pitäisi lukea pitäisi lukea...

Ja kolmanneksi sitten tietenkin tuo jälkikasvu toi omat haasteensa lukemiselle, tai sille ajan löytämiselle. Kun lapset tarvitsevat välillä ruokaa ja joskus pitää käydä kaupassakin ja kun mies tuli pitkän työpäivän ja muuttoapuna olemisen jälkeen illalla kotiin en ajatellutkaan istuvani kirjan kanssa sohvan nurkassa vaan vietin aikaa rakkaan työn raskaan raatajani kanssa. Illan viimeisten tuntien aikana olisin kevyesti lukenut Itkosta eteenpäin vaikka kuinka, mutta ukkokultani vei voiton!

Mutta summa summarum. Tämä oli kuitenkin mukava kokemus ja oli mielenkiintoista käydä seurailemassa muiden maratoonareiden etenemistä ja ihailla heidän tuloksiaan. Itse taidan olla häntäpään porukkaa, mutta tällä kertaa minulle tärkeintä oli osallistuminen. Ja ehkä itsestään oppiminen...

Hys, äiti lukee nyt! -blogista voit käydä kurkkaamassa muut maratoonarit.

Kommentit

  1. Lapset ovat tietty rajoitin, itsehän pystyin olemaan yksin kotona ja keskittymään täysillä lukemiseen...

    Valtosen (ja Raamatun) olen lukenut, Itkosta ovat jotkut kehuneet...

    VastaaPoista
  2. Itkoseen aikoinaan tartuin hieman epäröiden, niin käy aina kun jotain kehutaan paljon. Mutta minut Itkonen kyllä onnistui yllättämään ja olen vähitellen lukenut koko tähänastisen tuotantonsa läpi..

    Lapset rajoittavat kyllä hieman lukemista, mutta sen mukaan mennään eteenpäin. Ehkä joskus vielä on mahdollista irtaantua kotiympyröistä ja vain lukea ja lukea :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta