Ajatuksia kuvin.


Edessä on jotain paljon parempaa kuin mitä jätämme taaksemme.
Ja kyllä se vain on niin, vaikka kuinka sitä pyörittäisi ympäri.
Onhan se kiinni myös asenteesta.
Pitääkö kiinni menneisyydestä vai elääkö tätä päivää, ja tulevaa.
Mikään ei ole parempaa kuin mennyt jos niin haluaa ajatella.
Mutta jos todella haluaa niin edessä on aina jotain parempaa!


Aina, ihan aina on jotain mistä olla kiitollinen...
Vaikka kuinka elämä olisi potkinut päähän, vaikka olisi tapahtunut mitä, olen huomannut että aina on kuitenkin ollut asioita, joista olen voinut olla kiitollinen. Synkimmissä syövereissäkin on ollut jotain mistä pitää kiinni, josta olla kiitollinen. 
Kieltäydyn uskomasta sitä etteikö näin olisi itse kunkin kohdalla. Taas väitän että se on omasta asenteesta kiinni. Haluanko katsoa asioita niin että kaikki on huonosti eikä elämässäni ole mitään hyvää vai haluanko katsoa elämääni niin että etsin niitä hyviä puolia, asioita joista voin olla kiitollinen.


On mahdotonta palata ajassa taaksepäin, se on totuus. Elämäänsä ei voi aloittaa alusta siinä mielessä että tehtyjä asioita saisi tekemättömäksi. Mutta jokainen päivä on uusi mahdollisuus, on mahdollista aloittaa tänä päivänä, ajatella uudella tavalla, muuttaa omia toimintatapojaan, ajatusmallejaan.


Tämä kuva aiheutti Facebook-sivullani pientä keskustelua, ettei elämä ole aivan näin yksinkertaista.
Myönsin ensin itsekin että ehkä ei. Mutta nyt pyörrän kuitenkin ajatukseni ympäri.
Koska oikeastaan elämä on juuri näin yksinkertaista! Jos en ole onnellinen, voin etsiä syyn sille ja muuttaa asian. Ja minä väitän että onnellisuus on oikeasti hyvin pienistä asioista kiinni. On mahdollista olla onnellinen.
Ja minäpä väitän vielä että onnellisuus on minusta itsestäni kiinni. Voin päättää olla onnellinen siihen mitä minulla on enkä kuluta aikaani ja energiaani ajatellen sitä mitä minulla ei ole.

Kyllä minussakin yrittää se vanha pessimisti aika ajoin nostaa päätään. Sanoa että ei se ole niin yksinkertaista ja tämä nyt ainakin menee pieleen ja odotapa vain, kyllä kohta tapahtuu taas jotain pahaa, että älä nyt innostu liikaa. Ja ei siitä tule mitään, et sinä onnistu ja sinun elämäsi tulee aina olemaan tätä samaa, sinä pysyt samana ja ja ja...
Mutta tuo pessimisti on esillä yhä harvemmin ja minä olen niin iloinen siitä. Olen iloinen siitä että olen vähitellen oppinut ajattelemaan positiivisesti, näkemään asioista ne hyvät puolet, muuttamaan omaa ajattelutapaani. Enää kaikki ei ole niin harmaata, en ensimmäisenä mieti mikä kaikki voi mennä pieleen ja olen oppinut nauramaan myös itselleni, virheitä tehtyäni en ensimmäisenä vaivu synkkyyteen vaan olen yrittänyt nähdä tapahtuneen mahdollisuutena oppia jotain itsestäni.

Väitän silti olevani realisti, vaikka mieluummin kuljen ruusunpunaiset lasit päässäni ja olen yltiöpositiivinen kuin enää koskaan palaisin takaisin pessimistiksi. Pessimismi syö sisältä, se vie ilon elämästä. Ja minä nautin elämästäni nyt paljon enemmän, hetkistä joita minulla on, pienistä asioista joista olen onnellinen.
Ja silti tiedän että mitä tahansa voi tapahtua, jotain ikävääkin, mutta se ei enää hallitse ajatuksiani.

Mikään ei ole raskaampaa kuin ihminen, joka näkee asioista ensimmäisenä ne huonot puolet. Minä olen ollut sellainen, mutta olen niin iloinen siitä etten ole enää.
Sillä minulla on vain tämä yksi elämä ja olen päättänyt elää elämäni täysillä, nauttien siitä mitä minulla on tänään!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.