Taidenäyttelyssä: Pive Toivonen; Matkakuvia maailmalta.



Eilen oli taas taidenäyttelyn vuoro. Jokseenkaan varsinaisena kohteenamme ei ollut Galleria Ronga, jonne kuitenkin päädyimme aivan sattumalta. Ja näin jälkikäteen voinkin todeta että onneksi päädyimme.

Galleria Rongassa oli viimeistä päivää Pive Toivosen näyttely Matkakuvia maailmalta, joka oli hänen ensimmäinen näyttelynsä Tampereella. Näyttely koostui kymmenistä pienistä kuvista, jotka Toivonen on piirtänyt matkoilta ympäri maailmaa vuoden 2016 aikana. Näyttely koostui kuvasarjoista niin Uudesta-Seelannista, Tasmaniasta kuin Italiastakin.

Taiteilija oli minulle aivan tuntematon, joten kotiin päästyäni etsinkin hieman lisää tietoa taiteilijasta teosten takana. Toivosen kotisivuilta selviää että hän on kuvataiteilija ja taidekasvattaja, joka on työskennellyt pääasiassa Kemiönsaarella, Saaristomerellä ja kaukomailla ja merillä. Näyttelyssä teostekstitkin kertoivat että matkoilla piirtämisestä on tullut tapa, joka korvaa valokuvauksen. Tämä on näin nykyteknologian aikana todella ihana idea ja paluuta siihen kun kaikki ei ollut muutaman sormenliikahtamisen päässä.

Näyttelyn nimen mukaisesti teokset olivat kuvia taiteilijan matkoilta, ja ollakseni rehellinen, aikaisemmin Galleria Rongan sivuilta näyttelystä lukiessani en innostunut mitenkään erityisemmin. Mutta miten kävikään.
Jo ensimmäinen kuvasarja sai hymyilemään, Australia teosten synnyttäjänä sai hymyilemään; siellä me kävimme 4,5 vuotta sitten. Ja seuraavana Uusi-Seelanti, maa johon rakastuimme samalla matkalla aivan täysin. Siinä vaiheessa olin myyty näiden taulujen edessä, ne lähtivät viemään minua reilun neljän vuoden takaisiin muistoihin ja tulevaisuuden haaveisiin.

Mutta ei kyse ollut vain yhtymäkohdasta omiin matkoihini ja niiden herättämiin muistoihin. Olisin pitänyt Toivosen teoksista todella paljon ilman tätäkin. Ne olivat samaan aikaan todella herkkiä, mutta myös voimakkaita. Akvarellin jälki on kauniin utuinen; siitä ehkä puuttuu öljyvärien voima, mutta nämä teokset eivät kyllä olisi toimineet öljyväreillä niin kuin toimivat nyt. Akvarellin jälki korosti omalta osaltaan sitä että teokset olivat juuri muistoja tehdyiltä matkoilta.

Yksi tärkeimmistä ulottuvuuksista Toivosen näyttelyssä oli arjen vahva läsnäolo näissä teoksissa. Ehkä se kolahti minuun siksi että olen kirjoittanut arjesta täällä blogissakin useampaan otteeseen. Aina ei tarvitse olla kyse jostain "suuresta ja erikoisesta" vaan siitä aika lailla tavallisesta arjesta ja päivittäisistä asioista matkan varrelta. Matkapäiväkirja maalausten pohjalta on mielestäni itse asiassa aika nerokas idea, ja miksi erottaa matkustaminen ja taiteen tekeminen toisistaan jos ne voi myös yhdistää.

Nerokas taidekritiikki puuttuu tästäkin tekstistä, joka on kirjoitettu täysin subjektiivisesta näkökulmasta, siitä mitä ajatuksia näyttely minussa herätti. Päätin kuitenkin kirjoittaa ajatukset muistiin samoin tein enkä jäänyt odottamaan sen suurempia pohdintoja taiteesta. Nyt ajattelin siirtyä takaisin Toivosen kotisivuille lukemaan matkapäiväkirjaa purjehdusreissun varrelta...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.