Viimeisiä lomapäiviä.





Loma lähenee loppuaan. Tänään on ollut viimeinen kokonainen lomapäivä täällä Azoreilla, huomenna lennämme Lissaboniin, missä vietämme vielä muutaman päivän ennen paluuta Suomeen. Ja sen sijaan että pakkaisin vähitellen matkalaukkuja istun tässä koneen ääressä kirjoittamassa...

Kaksi viikkoa kului todella nopeasti, mutta toisaalta taas, kahdessa viikossa ehdimme tehdä ja nähdä uskomattoman paljon.

- Täkäläinen ajokulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa, mutta kahden viikon aikana ehdimme melkein tottua siihen ja hyvin tuo mies tottui paikallisten ajotapoihin ja ajamaan näillä kapeilla teillä. Ja vain muutama läheltä piti -tilanne, vaikka sitäkin useammin allekirjoittaneella oli sydän kurkussa...

- Paljon kaunista luontoa, upeita maisemia ja monta sataa otettua valokuvaa.

- Merta kaikkialla, hiekkarantoja, aaltoja, kivikkoisia näkymiä, rauhoittava aaltojen pauhu ja oma pienuus sen edessä.

- Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa, vaikka mahtui mukaan myös niitä sateisiakin päiviä. Silti joka aamu istuin terassilla aamukahvia juomassa.

- Aamuherätykset takapihalla kiekuvan kukon toimesta. Onneksi tuo myöhäisti herätystä päivä kerrallaan aamuviidestä puoli kahdeksaan...

- Kipeitä jalkoja, kuraisia kenkiä, naurusta kipeitä vatsalihaksia, tyhmiä ja vieläkin tyhmempiä vitsejä, lentäviä lauseita ja inside-juttuja, eli paljon paljon yhdessäoloa koko perheenä.

- Yllättävän monta kirjoitettua tekstiä tänne blogiin.

- Yksi mukaan tarttunut päähenkilö ja vähitellen hahmottuva tarina.

- Paljon unohtumattomia muistoja, joihin palata Suomen pimeydessä.

Loma tuli tarpeeseen, ja teki hyvää. En täältä ehkä ihan uutena ihmisenä takaisin ole palaamassa, mutta ihmeitä tämä reissu kyllä teki. Pahin väsymys on selätettynä, ajatukset selkiytyivät päivien myötä ja Suomessa odottaa hieman muuttunut arki.

Takapihan kukkoa ei tule ikävä eikä liikennekulttuuria myöskään. Mutta lempeää aurinkoa kyllä, ihmisten asennetta elämään, lempeitä aamuja ja kiireettömyyttä myös.

Toisaalta taas, edessä siintävät uudet seikkailut, joita kohti haluan suunnistaa. Eikä sitä tiedä vaikka palaisimme tänne vielä takaisin...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?