Syksyn kynnyksellä.




Syksy yllättää aina tulollaan; joka vuosi kesä vain loppuu kesken. 
Kesäkuun alussa lasten kesäloma tuntui pitkältä. Hyvin pitkältä. Ja sitten ennen kuin huomaankaan kesä on ohi ja pieni haikeus on hiipinyt rintaan; kummasti lasten kesäloma sitten kuitenkin kului aivan liian nopeasti.

Yhtäkkiä edessä ovat viilenneet aamut, aamukahvi tulee juotua jo villasukissa ja villahuiviin kääriytyneenä, silti en vielä ole sisätiloihin siirtynyt. Ja illalla taas samat villasukat jalassa ja huivi harteilla kun istun vielä hetken portailla lasten mentyä nukkumaan. Siinä välissä pieni henkäys kesän tuntua välissä.

Mietin pitäisikö kesästä pitää vielä hetki kiinni vai toivotanko syksyn jo tervetulleeksi. Onnistuisiko kumpikin?

Kommentit

  1. Onneksi itse ainakin rakastan syksyä niin kesästä luopuminen ei koskaan tunnu kamalalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa itsekin rakastan syksyä, mutta jostain syystä silti kesän päättyminen aina tuntuu hieman haikealta... ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.