Retkellä - Puurijärvi

Äitienpäivänä kävimme katsomassa kahta meille aivan uutta paikkaa. Säpilän riippusillasta kirjoitinkin jo heti äitienpäivän jälkeen, tästä toisesta osuudesta lupasin kirjoittaa myöhemmin. Ja vihdoin ja viimein, se hetki on nyt.


Kohteenamme oli siis Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto, joka sijaitsee Kokemäenjoen varrella. Tämä kansallispuisto on perustettu vuonna 1993 ja siihen kuuluu sekä laajoja, linnustoltaan monipuolisia suoalueita että matala, rehevä ja linnustoltaan arvokas Puurijärvi, joka oli siis äitienpäiväkäyntimme tarkka kohde.


Puurijärvi on itseasiassa Suomen merkittävimpiä lintujärviä, ja siellä pesii noin 50 eri lintulajia, ja se on myös monien vesilintujen muutonaikainen levähdysalue. Opastekyltistä luin, että keväisin järvellä voi parhaimmillaan nähdä satoja laulujoutsenia sekä muutamia tuhansia metsähanhia. Itse emme ihan näitä määriä nähneet, mutta se ei haitannut.


Sattumalta törmäsimme näköalapaikalla tuttuihin, ja seurueen lintuharrastaja kertoi, että Puurijärvellä on paljon kaulushaikaroita, ja keskeytettyämme lasten pulinat kuulimme myös kaulushaikaran pulloon puhaltamista muistuttavan soidinäänen, se oli kieltämättä aika upea. Tämän tiedon saimme kohtaamaltamme lintuharrastajalta, oma lintutietämyksemme on hävettävän huonolla tasolla.




Näköalatasanteelta jatkoimme matkaamme vielä eteenpäin, ja suuntasimme kohti Kärjenkallion lintutornia. Kärjenkallion lintutorni on 18 metriä korkea, ja näin ollen yksi Pohjoismaiden korkeimmista.
Kiipeäminen torniin oli aika hurja, avoimet näkymät joka suuntaan tuntuivat vatsanpohjassa, mutta urheasti kuopuskin torniin kapusi, vaikka hieman pelottikin.


Mutta kiipeäminen kyllä kannatti; näkymät tornista olivat upeat.


Ja torni itsessään oli hieno, ja palveli hyvin meitä sinne kavunneita. Näkymät avautuivat joka puolelle, keskellä tornia oli mahdollisuus lepuuttaa jalkojaan penkillä istuen, jopa istuintyynyjä oli tarjolla sellaista kaipaaville. Kaiken lisäksi tornissa oli myös useita infotauluja, ja niitä lukemalla opimme paljon uutta linnuista ja niiden soidinmenoista ja pesimistavoista.


Yllä olevassa kuvassa on joutsenpariskunta pesällään. Oma kuvani on otettu kännykällä, joten nuo valkoiset pisteet kuvan keskivaiheilla ovat tarkoittamani joutsenet. Kohtaamamme lintuharrastaja oli myös tornissa samaan aikaan kanssamme, ja esikoinen saikin katsoa joutsenia hänen kiikareillaan.

Tähän asti olen miettinyt kuinka kukaan jaksaa tuijotella jotain lintuja, mutta siellä lintutornissa seistessäni, joutsenien pesimäpuuhia tarkkaillessani ja muista linnuista lukiessani aloin vähitellen kyllä ymmärtää lintuharrastajia. Siinä oli jotain todella kiehtovaa.


Matka tornista alas oli itse asiassa hurjemman tuntuinen kuin ylös kapuaminen, mutta päädyimme lopulta takaisin maan pinnalle. Hitaasti mutta varmasti.


Matkalla autolle piti veilä kuvata tämä mänty, joka on kasvanut hauskasti mutkalle.

Mutta summa summarum: Puurijärvi oli mielenkiintoinen kohde, ja todennäköisesti päädymme sinne vielä useaan otteeseen. Seuraavaksi varmasti kiikareiden kanssa...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.