Tahti hidastuu...


Mieli alkaa kai vähitellen lipua kohti joulua, meinasin kirjoittaa että mieli alkaa laskea kohti joulua, mutta se ei oikein kuulosta hyvältä, sillä mieleni on yllättävän levollinen joulun suhteen. Ehkä kyseessä on joulun vaikutus, tai ehkä kyse on siitä että sitä vähitellen oppii ottamaan rennomminkin. Ettei tarvitse aina olla niin kamalan tehokas, kirjoittaa sivua toisensa perään, paahtaa töitä tai luoda jotain uutta.
Kun joskus voi vaan laittaa joululaulut soimaan, siivoskella jos huvittaa, puuhastella kotiin jotain uutta, varsinkin kuin pieni innostus kodin laittamiseen on tullut takaisin monen kuukauden jälkeen.

Joulustressistä ei tänä vuonna onneksi ole tietoakaan. Joulun kunniaksi kyllä pestään lattiat, mutta mitään hulluja joulusiivouksia ei tänä vuonna meidän talossa tapahdu, laatikot ostetaan kaupasta, entrataan vain hieman voilla ja kermalla. Aatto vietetään pitkästä aikaa vain oman perheen kesken, suunnitelmissa on rento ja meidän näköinen joulu.

Tällä viikolla on vielä hieman töitä, mutta enemmän käytän jo aikaani kaikkeen muuhun. Perjantaina on koulun lyhtykulkue kirkolle, jota menen seuraamaan, viimeiset lahjat pitäisi vielä paketoida, mutta oikeastaan on mukavaa että ei ole enää mitään pakkoa tehdä asioita.

Sunnuntaina lähdemme pikaiselle Etelä-Suomen visiitille, lahjojenjakokierros olisi ohjelmassa työkeikkani lisäksi, ja sitten: tervetuloa joulu.

Blogi luultavasti hiljenee vähitellen (vaikka viime viikot ovatkin jo olleet melko lailla hiljaisempia kuin aikaisemmin), mutta ehkäpä perjantaina saattaisi vielä ilmestyä runoperjantaipostaus, mene ja tiedä.

Jouluna ajattelin syödä suklaata, lukea paljon ja nauttia perheestäni ja yhdessäolosta. Siinä taitaapi olla aika hyvä resepti joululle 2014!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Vielä hieman kiitollisuudesta.