(Lukupäiväkirjaan) Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot; Pjongjangin akvaariot - 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa

Tämä joulu on sisältänyt ei-niin-kevyttä lukemista, mutta jostain syystä raskaammat aiheet ovat kiinnostaneet kevyttä enemmän. Siksipä eräällä kirjastoreissulla lainattavaksi päätyi Pohjois-Korean vankileirejä käsittelevä elämänkerta...
Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Kirjan päähenkilö on siis Kang Chol-hwan, joka on aivan tavallainen nuori poika, joka nauttii Pohjois-Korean mittapuussa melko helppoa ja mukavaa elämää. Hänellä on oikeastaan kaikki mitä tarvitsee, elämä on tietyllä tavalla helppoa eikä mitään puutu. Kang Chol-hwan on myös hyvin naiivi lapsi, hän elää tietyllä tavalla melko itsekeskeistä 9-vuotiaan elämää. Ja sitten kaikki muuttuu yhdessä hetkessä kun turvallisuuspalvelun virkailijat tunkeutuvat kotiin ja perhe vangitaan.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.
Yksi Kang Chol-hwanin perheen pelastuksesta oli se, että he saivat asua leirillä perheenä, pitää näin ollen myös huolta toisistaan, ja kun yksi meinasi luovuttaa, muut valoivat uskoa huomiseen. Mutta ei se elämästä silti helppoa tehnyt. Kirja onkin hyvin rehellinen kuvaus leirielämästä, kurjuudesta, nälästä, pahoinpitelyistä, teloituksista. Mutta toisaalta se kertoi myös inhimillisyydestä, jota leiriltä myös löytyi niin muiden vankien kuin vartijoidenkin osalta. Ja yksi seikka, mikä saattoi koitua Kang Chol-hwanin pelastukseksi oli hänen kykynsä nähdä asioista myös hyviä puolia, hänen kykynsä nauttia leiriä ympäröivistä vuoristomaisemista.
Leirivuosien jälkeen Kang eli muutaman vuoden Pohjois-Korean maaseudulla, mutta pakeni sitten henkensä kaupalla Kiinaan ja asuu nykyään Etelä-Koreassa.
Sopeutuminen yhteiskuntaan ei kymmenen vuoden vankeuden jälkeen käynyt kovinkaan helposti. Olisi mukava kertoa kuinka Kang onnistui säilyttämään lapsenomaisen suhtautumisensa elämään läpi vankeuden, mutta se ei kuitenkaan mennyt niin. Tilalla oli epäluottamus muihin ihmisiin, häikäilemättämyys, väkivalta ja tyytymättömyys elämään "vapaudessa". Ja eteläkorealaisen radiokanavan kuunteleminen muutti lopulta kaiken.

Alkaa rohkea pakomatka Kiinan kautta Etelä-Koreaan, ja vaikka tuosta pitkästä matkasta saa toisaalta melko helpon kuvan, se ei kuitenkaan ole totuus. Matkan varrelle mahtuu epätoivoa, hyväksikäyttöä, ajatuksia luovuttamisesta, mutta myös toivoa ja uskoa huomiseen. Ja lopulta Kang on maassa, jota hänet on opetettu vihaamaan lapsuudestaan lähtien. Eivätkä syvään juurtuneet ennakkoluulot murene hetkessä...

Pohjois-Korea ja sen vankileirit ovat olleet tänä vuonna enemmänkin pinnalla, sillä kesällä luin Blaine Hardenin kirjoittaman kirjan Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta, joka kertoo Shin Dong-hyukin elämästä, tai ennen kaikkea paosta pahamaineiselta vankileiriltä nro 14. Mutta nämä kaksi kirjaa ovat kuitenkin hyvin erilaisia, sillä Pjongjangin akvaariot on sävyltään lämpöisempi, siinä on enemmän toivoa. Tietenkin näiden kahden henkilön taustat ovat hyvin erilaiset; toinen syntyy vankilerille, toinen vauraaseen kaupunkilaisperheeseen, toinen oppii vihaamaan alusta lähtien, toinen tulee rakastetuksi, myös kahden eri lerin olosuhteet ovat erilaiset.

Mutta summa summarum, kumpikin kirja antaa hyvin kaunistelemattoman kuvan Pohjois-Korean nykytilanteesta, ne kuvaavat viimeisen stalinistisen järjestelmän mädännäisyyttä, tuovat esiin asioita, joista muu maailma ei ole tehnyt mitään.

Kang Chol-hwan asuu nykyään Soulissa Etelä-Koreassa. Hän toimii aktiivisena Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomusten ja kommunistisen järjestelmän kriitikkona.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.