(Lukupäiväkirjaan) Coretta Scott King; Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla

Tämä(kin) kirja löytyi oman kirjahyllyn uumenista, ja erään kerran ennen nukkumaan menoa etsin itselleni lukemista sänkyyn ja näin tämä Martin Luther Kingistä kertova kirja päätyi iltalukemisekseni.
Kirja kertoo Corettasta ja hänen miehestään Martin Lutherista, joka pyrki johtamaan kansansa väkivallatonta tietä kohti vapaampia olosuhteita. Se kertoo suurmiehestä, jonka osaksi tuli sekä Nobelin rauhanpalkinto että koko maailmaa järkyttänyt väkivaltainen kuolema. Samalla teos on selkeästi nähty kuvaus sen ajan Amerikasta. Se polttaa lukijan mieleen näyn toisensa jälkeen, vaikuttavasti, mutta ilman liian tunteellisuuden häivääkään.
Martin Luther King on yksi tunnetuimmista nimistä kautta historian, näin uskaltaisin väittää. Ja silti omat tietoni hänestä olivat yllättävän vähäiset. Tietenkin tiesin hänen saaneen Nobelin rauhanpalkinnon, kuolleen salamurhaajan luotiin, ja onko ketään, joka ei olisi joskus kuullut edes osaa Martin Luther Kingin kuuluisimmasta puheesta, "I have a dream"?

Kirja antoi kattavan kuvan Martin Luther Kingistä, ja erityisen tästä kirjasta teki se, että se on hänen vaimonsa kirjoittama. On asioita, jotka kerrottiin vain ohimennen, näitä oli esimerkiksi saatu Nobelin rauhanpalkinto, ja sen sijaan keskityttiinkin muihin asioihin. Vaimon kynästä syntynyt kirja kertoo ehkä ennen kaikkea oikeasta elämästä, sellaisena kuin se näyttäytyi vaimon silmissä.
Coretta Scott King on itse kotoisin Alabaman takamailta. Tyttö, jonka isän kovalla työllä hankkima sahamylly poltettiin maan tasalle ja joka jo lapsena joutui karvaasti kokemaan rotujen eriarvoisuuden. Nainen, joka vaihtoi muusikon kutsumuksensa rajattomiin koettelemuksiin rakastamansa miehen rinnalla. 
Takakannen teksti sai minut ensin hieman takajaloilleni, Coretta luopui omasta urastaan miehensä vuoksi, toteaa elämän suurimman täyttymyksen olleen se, että sai elää Martin Luther Kingin rinnalla. Mutta onneksi, oi onneksi, kirja oli jotain aivan muuta. Ei ollut alistunutta vaimoa, hiljaista hissukkaa, jonka elämän tärkein tehtävä olisi ollut palvella omaa miestään. Jollain tavalla itse asiassa koin, että Coretta oli kodin ja perheen sydän, se joka oli se tukipilari kaiken muun keskellä. Tietenkin hän teki kaikkensa miehensä eteen, mutta hiljaista hissukkaa hänestä ei (onneksi) saanut millään. Ja parasta oli myös se, että tietyistä uhrauksista huolimatta Coretta sai palvella myös oman kutsumuskensa kautta, pitää konsertteja ja myös puhua suurillekin kansanjoukoille.

 Mietin pitkään miten kuvailisin kirjaa ja lukukokemusta. Ja lopulta päädyin sanaan inspiroiva, sillä se kuvaa ehkäpä parhaiten kirjaa ja sen sisältöä. Martin Luther King taisteli oikeuden puolesta, hän taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta, taisteli rotuerottelua vastaan, haastoi päättäjiä muuttamaan käsityksiään, mutta myös omaa kansaansa väkivallattomuuteen, rauhanomaisiin tapoihin vaikuttaa. Ja ehdottomuus, se kuvaisi Kingiä varmasti parhaiten. Hän seisoi oikeaksi näkemiensä asioiden takana, hän oli luja uskossaan, tukeutui Raamattuun, uskoonsa.

Alkuun sanan neekeri käyttö särähti korvaan pahasti, mutta kirjan julkaisuajankohta, vuosi 1970 selittää tämän seikan yksinkertaisesti. Ja se mitä mietin, kirjan takakannessa mainittiin siitä että kerronta on vaikuttavaa, mutta ilman tunteellisuuden häivääkään...olisin tietyissä kohdin kaivannut kyllä enemmän tunteellisuutta. Toisaalta taas ymmärrän tämän ratkaisun, jotkut asiat ehkä kuitenkin haluaa pitää vain itsellään...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta