Runoperjantai: Kuka määrittelee miten runo kirjoitetaan?

Niin. Kuka määrittelee miten runo kirjoitetaan?

Olen työstämässä ensimmäistä runokokoelmaani (pitkä prosessi enkä tiedä koska edes olen itse valmis runojeni kanssa) ja sitä huomaa usein rutinoituvansa tiettyyn tapaan kirjoittaa runoja (mutta yhtä lailla muitakin tekstejä). Huomaan tarvitsevani muiden tekstejä, muiden kirjoittamia runoja inspiroituakseni, löytääkseni jotain uutta omiin runoihini. Se taisi olla Stephen King, joka totesi, että meistä aivan jokainen tarvitsee muiden tekstejä. Et voi kirjoittaa romaania lukematta muiden kirjoittamia, ja sama pätee runoihin: runoja kirjoittaakseni tarvitsen myös muiden kirjoittamien runojen lukemista.

Yleisin määritelmä runojen kirjoittamiselle on tietenkin inspiraatio. Se flow-tila, virran vietävänä oleminen, kun vain on pakko kirjoittaa syntyvä runo paperille. Enkä minä kiellä inspiraatiota, flow'ta, joka vie mukanaan, sillä monet runoni ovat saaneet alkunsa näin.

Mutta se ei ole ainoa oikea tapa kirjoittaa runoja.

Kuten muussakin kirjoittamisessa, myös runojen kohdalla, jos jäämme odottelemaan inspiraatiota, saatamme odotella sitä päivän toisensa jälkeen eikä mitään kuulu. Joskus on vain pakko istua pöydän ääreen, päättää että tänäänpä minä kirjoitan runon. Eikä väliä ole onko paperille syntyvä runo mestariteos vai ei, sillä muokkaamista ehtii tehdä hamaan loppuun asti.

Inspiraatio, raaka työ. Mitä muuta?

En nyt seuraavaa runoa laita osaksi runokokoelmaani, mutta voihan runoja kirjoittaa myös näinkin. Kirjanselkämysruno olkaapas hyvä:


Mieli ja taide

Kirjoita tarinasi:
tyhjän paperin nautinto
koskettavat tarinat
sisällä vapaus


Entäpä sitten googlerunous? Onko tämä ollenkaan runon kirjoittamista, haun tulokset runoja?



Elämä on

elämä on
elämä on ihanaa
elämä on juhlaa
elämä on paskaa

En nyt ehkä ihan heti ole ottamassa juuri syntynyttä googlerunoa osaksi kokoelmaani, mutta ainakin se kertoo elämästä ihan kattavasti...

Ja googlerunouden jälkeen onkin hyvä aasinsilta siirtyä hakukonerunouteen yleensä.

Tunnustan että aikoinaan hieman kritisoin Tytti Heikkisen Läski XL-sarjaa, joka on työstetty hakukonelyriikkana. Runoihin on otettu osia erilaisista nettikeskusteluista ja kuten voitte uskoa, materiaalistahan ei ole puutetta. En ajatellut keskustelupalstojen selaamisen olevan runojen kirjoittamista, missä on kaikki se mystisyys ja muu, joka runojen kirjoittamisen ympärillä pyörii? Tyyppi surffailee netissä, yhdistelee muiden kirjoittamia asioita yhteen...

Ja sitten. Tuo alla oleva runo on mielestäni nykyään oikeastaan aika nerokas.


AINA SAMA JUTTU

.Miks mun pitää olla näin tyhmä? Mistä mä
esimerkiksi tiedän koska mulla on nälkä hammassärky,
menkat,? oon nii yössä et en tajua mitn. menin
mutsin puheille ja sanoin et koita tajuu.Se sano
ett en tajuu,olen yrittänyt jo liikaakin, emme voi
valita sukulaisiamme, luojan kiitos voimme valita
ystävämme., päläpäläpäläpälä… Mä sanoin sil, etÄlä
luovu Epätoivostas.
 Mun kerpiilit on ollu jo viikon omilla teillään, en
tajuu mihin helevettiin ne on voinu mennä.
 Faija oli aina hyvä mulle ja mutsille vaik' se
riiteli mutsin kans puhelimes. tai se huus ja mä
kuuntelin ja sit se löi. Mä ihan luulin silloin,
että isä on lakannut rakastamasta mua ja olin tosi
surullinen asian suhteen sad kyynelsilmä. Mut mä olin
vast nuori noin kahdeksan ja puoli enkä osannu tajuta
noita juttui kunnol.Nykyään ymmärtää realiteetit,.

Ja jos haluaa oikein pähkinänkuoreen rutistaa jonkin ydinajatuksen runojen kirjoittamisesta, niin loppujen lopuksi kaikki tekstit, jotka ovat runokokoelmassa ovat runoja. Reseptit, käyttöohjeet, kuitit, tarinat...osana runokokoelmaa ne luetaan runoina...

Tärkeintä kaikesta kuitenkin on se oma ääni, oma tapa kirjoittaa. Jos joku haluaa kirjoitta loppusoinnullista runoa voiko kukaan muu kritisoida tätä päätöstä? Tai hakukonelyriikka? Tai proosarunoja, tai...

En nyt ole aivan vielä siirtymässä kirjaselkämysrunoihin, googlerunouteen tai hakukonelyriikkaan yleensä (ehkäpä nuo kaksi jälkimmäistä ovatkin aika pitkälti sama asia?), mutta koen silti tärkeäksi ravistella myös omia käsityksiäni aika ajoin. Vaikka en googlerunoa tule ehkä koskaan runokokoelmassa julkaisemaan on idealla kuitenkin hauska leikkiä, kokeilla minkälaisia runoja itse saan tällä metodilla aikaan. Ja ainahan on se muokkaamisen ihanuus ja mahdollisuus...

Mutta kuka siis määrittelee miten runo kirjoitetaan?

Ei kukaan.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Vehnätön elämä.

Olisinpa tiennyt.