Uusia tuttavuuksia ja vanhoja ajatuksia...

Joskus arjen keskellä on juhlaa se, että saa kaivaa kauniit kulhot kaapista ja kattaa pientä syötävää kylään tulijoille. Tai se, että saa tutustua uusiin ihmisiin, voi laajentaa elämänpiiriään taas himpun verran enemmän kodin seinien ulkopuolelle.

Ja joskus sitä tarvitsee kylään tulijoita, jotta saa siivotuksi. Oli mukava huomata, että osaa olla myös tehokas, että saan siistiä pienessäkin ajassa. Ja kuinka mukavaa se taas onkaan kun pöydillä ei loju turhia tavaroita, vaan on siistiä, tai ainakin siistimpää kuin normaalisti.

Ja toisten silmin sitä näkee oman kotinsakin taas uusin silmin. Että hei, täällähän on ihan kaunista paikkapaikoin ja mahdollisuuksia vaikka mihin. Niin kuin onkin. Arki vaan on vienyt mehut ensimmäisten kuukausien aikana, mutta nyt. Nyt on remppasormia alkanut syyhytä ja edistystäkin on tapahtunut.

Ja joskus suunnitelmiin tulee muutoksia. Kuten nyt vaikka juhannukseen. Oli tarkoitus viettää juhannus kuten aikaisemminkin, mutta koleat säät ja mies joka yskii juuri nyt keuhkojaan pihalle eivät ole mukava kombinaatio, ei anakaan kun pitäisi viettää paljon aikaa ulkona ja nukkua toisten nurkissa. Joten meidän juhannuksemme onkin täällä kotona, mutta se tuntuu itse asiassa mukavalta vaihtoehdolta. Ollaan vain ja näillä näkymin myös lämmitetään puuhelloja, en olisi uskonut sitä juhannuksena tekeväni.

Mutta suunnitelmien muuttuminen ei aina ole huono juttu. Taisin kirjoittaa samat sanat jo edellisessä postauksessa, mutta tuo ajatus nyt selkeästi tuntuu olevan pinnalla. Että on omasta asenteesta kiinni millaista arki ja oma elämä on. Tiedän omasta kokemuksesta, että joskus elämässä vain on tilanteita, jolloin positiivinen ajattelutapa ei oikein meinaa onnistua, mutta haluan silti ajatella, että omalla asenteellani on suuri merkitys sen suhteen, millaiseksi oma elämäni muotoutuu. Joko se on surkeaa ja vaikeaa tai sitten jokaisessa päivässä vain on aina jotain hyvää, mahdollisuuksia oppia uutta, mahdollisuuksia nähdä ympäröivää maailmaa edes hieman uusin silmin.

Ja vielä huomisen ukkokulta tekee töitä ja sitten alkaa koko perheen yhteinen kesäloma. Suunnitelmat ovat vielä melko avoimet, mutta ohjelmassa on pari muuttoa (ei onneksi sentää omia!) ja laiskottelua kotona, mutta onpahan suunnitteluasteella pieni ulkomaanpiipahduskin. Mutta toisaalta se piipahdus on kyllä niin avoin, että mitä tahansa voi vielä tapahtua...

Mutta nyt...saatan lähteä irrottelemaan eteisen tuulikaapin seinälevyjä. Ja ihmettelen miksi kummassa kukaan koskaan on halunnut peittää kauniit 50-luvun paneelit levyillä...(kuvia luvassa aivan varmasti...)