Kysymyksiä ja vastauksia...



Tänään selailin blogiani hieman taaksepäin ja löysin reilut kaksi vuotta sitten kirjoittamani blogitekstin aiheesta Mitä mietin tänään (sekä hieman myös eilen ja muinakin päivinä). Oli hauska lukea tuo(kin) teksti, mutta mielenkiintoisempaa oli itse asiassa se, että näin muutama vuosi tuon tekstin jälkeen pystyin vastaamaan ainakin osaan kysymyksistäni.

*

Kuka määrittelee taiteen?
No, tähän en osaa antaa kattavaa vastausta. Ehkä on olemassa jokin suuri ja virallinen taho, joka tämän määritelmän tekee, mutta ihan oikeasti; voiko taidetta loppujen lopuksi määritellä, mahduttaa joihinkin raameihin? Täältä löytyi itse asiassa mielenkiintoista pohdintaa taiteesta ja sen määrittelystä, samoin myös täältä.

Onko arvoni kiinni muiden mielipiteistä?

Tähän sentään osaan jo vastata: Minun arvoni ei ole riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä. Piste. Niin yksinkertaista se on!

Miksi niin usein haluaisi nähdä hieman huomista pidemmälle?

Luulen, että kyse on siitä, ettemme siedä epävarmuutta, ja tulevaisuus useimmiten on hieman epävarmaa, tavalla tai toisella. Ja kun asiat ovat epävarmoja, sitä enemmän niitä haluaisi itse ohjailla ja kontrolloida. Itse olen yrittänyt opetella elämään tässä hetkessä ja olla miettimättä ihan niin paljoa tulevaisuutta, sillä tulevasta ei koskaan tiedä. Nämä reilut kaksi vuotta näiden tekstien välillä on ainakin opettanut sen, etten ainakaan olisi silloin halunnut tietää, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut...

Mitä minä oikeasti haluan (ja kuinka paljon sillä saa olla merkitystä)?

Selkeästi parisen vuotta sitten en ollut aivan varma siitä, mitä haluan. Mutta kuten kirjoitin viikko sitten, joskus nämä asiat selkenevät yllättävällä tavalla. Minulle tanssin opiskeleminen näytti sen, että haluan oikeasti kirjoittaa enkä mitään muuta
Ja kyllä, sillä mitä itse oikeasti haluan, saa olla merkitystä. Paljonkin.

Miksi joskus on niin vaikeaa vain olla?

Ei sillä, että vain oleminen olisi minulle vieläkään suunnattoman helppoa, mutta joskus tämän oppii tavalla tai toisella. Minulle loppuun palaminen oli se, joka opetti olemaan vähemmän tehokas.

Tarvitseeko aina olla niin tehokas?

Tähän vastasinkin jo oikeastaan edellisessä kohdassa: Aina ei todellakaan tarvitse olla niin kamalan tehokas. Useimmiten vähän vähempikin riittää.

*

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa