Joskus unelmat muuttuvat.


Kuuntelin juuri muutama päivä sitten autolla ajaessani Inspiradio-podcastia ja sen neljän vuoden takaista jaksoa, jossa vieraana oli Saku Tuominen. Jakso oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, mutta se, mikä minut pysäytti oli loppupuolella ollut keskustelu unelmista. Tuominen totesi, että unelmien eteen pitää tehdä myös jotain eikä vain suunnitella ja pohtia niitä. Että jos olet unelmoinut kalastustarvikekaupan perustamisesta, niin mene vaikka yhdeksi päiväksi kalastustarvikekauppaan töihin ihan ilmaiseksi, ja katso millaista tuo työ oikeasti on. Sen jälkeen on helpompi jatkaa eteenpäin; tietää onko se oikeasti sinua varten...sillä joskus unelmat myös hiipuvat.

Se miksi tätä pohdin ja kuuntelin mielenkiinnolla oli se, että hetken aikaa tuossa vuodenvaihteessa mietin, olenko epäonnistunut kun en jatkanutkaan tanssiopintoja loppuun asti. Että olisinko voinut vain jaksaa ja taistella tieni läpi? Mutta ollakseni rehellinen; nämä ajatukset eivät pyörineet mielessäni kovinkaan kauaa.

Tanssi ja sen opiskeleminen tavoitteellisesti on ollut unelmani todella, todella pitkään. Viime kesänä päätin sitten tehdä jotain tämän unelman eteen ja hain opiskelemaan. Ja pääsin. Ja syksyn edetessä huomasin, ettei se ehkä ollutkaan unelmani enää. Ei niin, ettenkö edelleen nauttisi tanssista ja tanssimisesta todella paljon, mutta unelma; sitä se ei enää ollut. Se oli unelma, jota olin hellinyt ja vaalinut vuosia ja vuosia lisää, mutta toteutuessaan huomasin, ettei se itse asiassa ollutkaan enää unelmani ollenkaan. Sain syksystä todella paljon, mutta unelma; sitä se ei enää ollut.

Joskus unelmamme muuttuvat ajan kuluessa. Joskus ne unelmat, joita olemme vaalineet, eivät enää olekaan samanlaisia kuin olimme kuvitelleet. Välillä vasta aikuisena on mahdollista toteuttaa niitä lapsuuden unelmia, ja silloin saattaa käydä niin kuin itselleni; ymmärrän ettei se ole unelmani enää.

Ja aina tilalle tulee uusia unelmia, jos niille vain antaa tilaa. Tai sitten ne samat tutut unelmat, jotka ovat olleet työnnettynä sivuun, elävät edelleen ja odottavat vain, että niiden eteen tehtäisiin jotain.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Mutta unelmat, niistä haluan aina pitää kiinni ja saavuttaakin, koska ehkä ne ovat omalta osaltaan se elämän suola, joka tekee arjesta hieman merkityksellisempää...

Kommentit

  1. Unelmat voivat olla myös pieniä tai arkisia, ehkä helpommin saavutettavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta! Ja oikeasti nämä pienet ja ehkä arkisetkin unelmat ovat tärkeitä, jopa tärkeämpiä. Niistä tulee vain puhuttua ja kirjoitettua vähemmän...

      Poista
  2. Ei kannata murehtia sitä, että kokeilit tannsia ja huomasit, ettei se ollutkaan sinun juttusi.

    Syksyn lukukausi on mitä, neljä kuukautta? Se on lyhyt aika, kun vertaa siihen, että olisit viettänyt loppuelämäsi miettien... mitä jos...

    On aina parempi tehdä ja katua, kuin katua jotain mitä ei tehnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä pohdin ja mietin ja suunnittelen aivan liikaa, siksi olen yrittänyt opetella heittäytymään uusiin tilanteisiin helpommin. On aivan totta kuten kirjoitit: On aina parempi tehdä ja katua, kuin katua jotain mitä ei tehnyt!

      Poista
  3. todella rohkeata heittäytyä kokeilemaan; parempi se kuin jäkittää kuopassaan kireänä ja haaveilevana...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se! Liian usein olen juuri jäkittänyt siellä kuopassani kireänä ja haaveilevana ja katsonut kun muut ovat heittäytyneet ja kokeilleet... ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Kysymyksiä ja vastauksia...