Joskus tarvitsee aikaa olla yksin.




Takana on nyt muutama päivä Jyväskylässä, ja yksin.
Jyväskylä valikoitui kohteeksi ennen kaikkea hotellin vuoksi, mutta houkutteli kaupunki muutenkin, joten halpojen junalippujen löydyttyä lähdin siis reissuun. Yksin. Olisi Jyväskylästä ja lähistöltä löytynyt myös sukulaisia, ystäviä ja tuttavia, mutta päätin ettei tällä kertaa. Joskus sitä vain tarvitsee aikaa olla yksin.

Vaikka nautinkin yksinolosta ja omasta loistavasta seurastani, niin useimmiten silti teen paljon asioita muiden kanssa. Reissaan perheeni kanssa, vietämme hotelliyöt perheen kanssa, käyn ravintoloissa perheen kanssa ja leffassa joko miehen tai koko perheen kanssa. Taidenäyttelyissä käyn äitini kanssa, ja niin edespäin.

Viime viikolla aloin olla hieman liian kireä. Huomasin tiuskivani lapsille ja miehelle ihan turhista asioista, huomasin väsyväni ihmisiin ympärilläni, siihen että pitää olla sosiaalinen, läsnä muille. Päädyin siihen että ehkä on aika repäistä,  panostaa hieman itseeni, aikaan vain itselleni, siitä hyödyn sekä itse että perhe siinä samalla kun kotiin palaa akkunsa ladannut äiti.

Jotkut ihmiset saavat virtaa elämäänsä muista ihmisistä, muiden seurasta. Minä en kuulu tähän joukkoon. Olen se, jonka pitää saada välillä vetäytyä pois kaikesta, olla puhumatta kenellekään, olla vain oman itseni ja ajatusteni kanssa.

Näiden muutaman päivän aikana en ole puhunut paljoakaan, mitä nyt ostanut kahvia tai ruokaa tai muuta sellaista. Mutta kaiken sen muun ajan olen ollut vain minä itse. Söin aamupalaa Hesaria lukien. Istuin hotellihuoneessa kirjoittamassa monta tuntia putkeen, kiipesin Harjun laelle, nousin Vesilinnan näkötorniin, istuin konsertissa muiden joukossa, kävin elokuvissa, söin iltapalan sängyssä telkkaria katsoen, luin yöllä kirjaa kun uni katosi hetkeksi aikaa savuna tuuleen.

Melkein kolme vuorokautta omaa aikaa. Sitä tarvitsin. Ja nyt on mukava lähteä kotiin, palata takaisin arkeen. Sillä tarvitsin aikaa olla yksin, ja sain aikaa olla yksin.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.