Kiitos vuosi 2017, tervetuloa vuosi 2018!

Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja olisi kaiketi jonkinlaisen yhteenvedon aika. Jos olisin kirjoittanut blogiin aktiivisemmin olisi yhteenveto helpompi koostaa tekstien pohjalta, mutta tämä vuosi on blogin puolella ollut erittäin hiljainen, joten on ehkä yritettävä jotain muuta.

Nopeana yhteenvetona edes jotain vuoden varrelta:

Tänä vuonna olen tehnyt paljon nukketeatteria, olen puhunut sadoille ala- ja yläkoululaisille, olen rentoutunut puhujana ja oppinut jopa jollain tavalla nauttimaan puhumisesta ja esillä olosta. Vaikka ollakseni rehellinen; mukavin paikka löytyy edelleen omasta rauhastani, missä on helpoin olla ja hengittää.

Tähän vuoteen on mahtunut muutamia reissujakin. Toukokuussa olin Kuusamossa kiertämässä pienen karhunkierroksen. Heinäkuussa teimme kesälomareissun Färsaarille. Syys-lokakuun vaihteessa vietimme miehen kanssa kahdenkeskisen viikonlopun Porissa ja nyt olemme täällä Azoreilla vielä muutaman päivän ennen Suomeen palaamista.

Ja nämä ovat vain pieniä pilkahduksia matkan varrelta, tärkeimmät asiat ovat jossain muualla, talletettuna muistoihin eikä niitä ole tarvetta nostaa esiin.

Kaikista ikimuistoisista hetkistä välillä kuitenkin tuntuu että tämä koko vuosi on jollain tavalla sumun peitossa. Ei samalla tavalla kuin loppuunpalamisen jälkeen, mutta väsymys on ehkä sana, joka kuvaa vuottani parhaiten. Terveyden kanssa on ollut haasteita, mikä ehkä värittää tätä vuotta paljon, vaikka ei kaikki niin harmaata ole ollut kuin välillä on tuntunut. Yksi valonpilkahdus kaiken keskellä on ollut marraskuussa ilmestynyt esikoisrunokokoelmani Sumuisten aamujen kulkija.

Ehkä vuosi 2017 on ollut ennen kaikkea hyvin haastava vuosi. Se on kampittanut välillä maahan, mutta aina sieltä ollaan noustu jotain oppineena. Tämä vuosi on opettanut arvostamaan tervettä ja toimivaa kehoa; selkeästi joskus pitää oppia jotkut asiat kantapään kautta ennen kuin niitä osaa arvostaa oikealla tavalla. Ja joskus pitää epäonnistua, jotta voi löytää jotain uutta, niin ajattelen tämän vuoden jälkeen.

Vuosi 2017 päättyy hieman haikeissa tunnelmissa. Tein muutama päivä sitten aika suuren päätöksen, jonka tiedän oikeaksi, mutta ei se tarkoita sitä etteikö se tuntuisi. Joskus muutokset ovat helppoja, joskus taas eivät, mutta kumpiakin mahtuu matkan varrelle.

Mitä sitten toivon vuodelta 2018?

Ainakin toivoisin sen olevan hieman lempeämpi kuin edeltäjänsä. Ei liian helppoa tarvitse olla, mutta jos elämä ei löisi päin näköä aivan jatkuvalla syötöllä olisin kyllä kiitollinen.

Alkavana vuonna aion pitää parempaa huolta itsestäni. Tehdä enemmän asioita itseäni varten, niin että voisin paremmin. Eikä niin että tavoitteenani olisi muuttua itsekeskeiseksi, vaan ajattelen niin, että kun itse voin paremmin, myös perheeni voi paremmin.

Vuoden 2018 soisin olevan kirjoittamisen vuosi. Halua kirjoittamiseen löytyy taas pitkän ajan jälkeen, joten seuraava tavoite on vain mahdollistaa se itselleni. Suurin esteeni löytyy meinaan näppäimistön tältä puolen. Soisin kirjoittamisen näkyvän myös täällä blogissa, mutta mitään suuria suunnitelmia en sen suhteen aio tehdä. Ehkä se herää tässä mukana niin kuin on tarpeen.

Vuodessa 2018 toivoisin olevan enemmän taidenäyttelyitä ja niistä kirjoittamista, enemmän naurua ja onnellisuutta. Enemmän arjesta nauttimista ja juhlahetkiä sen keskellä. Enemmän läheisten kanssa vietettyä aikaa, mutta myös omaa rauhaa ja yksinoloa. Luovia hetkiä, heittäytymistä ja uusia unelmia, rentoutumista ja ahkeroimista. Ystäviä ja uusia tuttavuuksia, kaikkea tasapuolisesti.

Ehkä kulunut vuosi ja tuleva myös on kiteytettynä postauksen alussa olevissa kuvissa. Vuoria, patikoimista, haasteita, mutta myös itsensä ja haasteiden voittamista. Noissa kuvissa on se, asenne ja fiilis, jotka haluan viedä mukanani tulevaan vuoteen.

Vaikka tänä vuonna vuosi ei vaihdu rakkaiden ystävien seurassa kuten edellisinä vuosina, niin olen kuitenkin valtavan onnellinen siitä että olemme vuoden vaihtuessa juuri täällä.

Kiitos myös teille blogin lukijoille kuluneesta vuodesta ja hyvää alkavaa vuotta 2018 aivan jokaiselle!