Riittävän hyvä.



 Alkuviikosta oli kaksi hyvin työntäyteistä päivää; ohjelmaa ja aikatauluja riitti aamusta aivan iltaan saakka. Olo oli tehokas, tottakai.
Päivätyöni mahdollistaa muutaman "vapaapäivän" arkeen, ja tällä viikolla nuo päivät ovat todella tulleet tarpeeseen. Eilen nukuin puolet päivästä ja yritin antaa itselleni luvan vain olla, aika hyvin siinä vielä onnistuenkin. Mutta tänään sitten olenkin taas jo kamppaillut sen suhteen, että minun pitäisi olla tehokkaampi, saada enemmän aikaan, tehdä ja tehdä.

Kunnes pysähdyin miettimään että miksi.

Entä jos tämä arki tällaisenaan juuri nyt on riittävän hyvä. Arki rullaa, mitään järisyttävää ei tapahdu, vaikka vähän hellitänkin ja jos kaikki on hyvin näinkim, niin miksi ihmeessä pitäisi oikeastaan olla yhtään tehokkaampi. Jos ei yhtään tunnu edes siltä.

Kai sitä pitäisi haluta arjestaan enemmän. Pitäisi tavoitella niitä unelmia aamusta iltaan, kehitellä jotain aivan uutta ja ihmeellistä, ottaa kauniita kuvia sosiaaliseen mediaan, luoda edes illuusio siitä että elämä on jotain aivan erityistä ja ihmeellistä.

Ei siinä, onhan elämä aivan erityistä. Mutta se on samalla sitä arkea. Enemmän kuin mitään muuta elämä on juuri arkea. Ja ehkä tämän arjen pitäisi tällaisenaan olla riittävän hyvä, jos en juuri nyt kaipaa muuta.

Aina kai voisin liikkua enemmän, mutta juuri nyt liikun sen verran kuin tuntuu hyvältä ja mitä kroppa jaksaa. Ehkä pitäisi haikailla timmin fitness-vartalon perään, mutta olen vähitellen päätymässä siihen että olen tarpeeksi hyvä juuri tällaisena kuin olen. Ja se riittää.
Aina kai voisi syödä eri tavalla, mutta en ole jaksanut noudattaa mitään ruokaideologiaa systemaattisesti. Kyllä meillä syödään terveellisesti, mutta arjesta löytyy välillä ihan aitoja einesranskalaisiakin, kaiken muun ohella. Ja se tuntuu meidän tavalta syödä. Se riittää.
Aina kai voisi panostaa kotiin enemmän, mutta jos viihdymme näin ihan hyvin, niin miksi ihmeessä väkisin yrittää yhtään enempää jos ei yhtään tunnu siltä. Kai sitä useammin voisi siivota kun erään tehokkaan siivousrutistuksen jälkeen kuopus totesi ettei tämä yhtään tunnu meidän kodilta kun täällä on niin siistiä...

Pitäisi kaiketi liikkua enemmän, syödä paremmin, panostaa kotiin ja remontointiin enemmän. Pitäisi kaikkea ja paljon. Mutta viime aikoina olen yrittänyt päästä eroon kaikista näistä pitäisi-ajatuksista ja sen sijaan ajatella että tämäkin riittää. Ettei aina yksinkertaisesti ole pakko. Ehkä se on sitä, että oppii vähitellen elämään hetkessä, keskittyen siihen päivään eikä yritä koko ajan elää tulevaisuudessa. Ja jos koko ajan mietin vain sitä mitä kaikkea pitäisi tehdä paremmin ja enemmän niin tämä käsillä oleva päivä jää elämättä ja menettää ainutlaatuisen merkityksensä.

Kyllähän sitä edelleen pitää maksaa laskut, käydä töissä, muistaa hammaslääkäri ja niin edespäin, mutta niiden asioiden suhteen, joihin voin itse vaikuttaa toisella tavalla olen opetellut sitä että vähempikin riittää. Täyden elämän eläminen ei todellakaan tarkoita sitä että kalenteri olisi jatkuvasti täynnä ja päivät kuluisivat juostessa aammusta iltaan, vaan se tarkoittaa enemmän sitä, että on oikeasti aikaa elää sitä arkea ja elämää.

Se rentouttaa elämää yllättävän paljon kun ymmärtää sen että riittävän hyvä on juuri tarpeeksi. Ei aina tarvitse olla sen enempää. Riittävän hyvä on tarpeeksi hyvä, ja se riittää.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta