Katse eteen- vai taaksepäin?

Kirjoitin reilu vuosi sitten ettei pitäisi haikailla sitä mikä on jo mennyt, ei ripustautua "vanhoihin hyviin aikoihin", vaan mieluummin suunnata katse eteenpäin.
Ja sitten huomaan itse aina tasaisin väliajoin palaavani kerta toisensa jälkeen parin vuoden takaisiin tunnelmiin, sillä huomaan kaipaavani teatterin tekemistä, sitä kokonaisvaltaista prosessia, jota kumpikin monologeistamme oli. Syynä on osittain varmasti se, että viimeisimmästäkin on jo se kaksi vuotta aikaa, joten ehkä tässä on jonkinlaista nostalgiaa mukana, mutta suurimmaksi osaksi kyllä vain kaipaan sitä kaikkea. Tekstin kirjoittamista, lukuharjoituksia, sitä kun teksti viedään ensimmäistä kertaa lavalle, ohjaamista, tekstin viilaamista, ilmaisun hiomista, lavastuksen pohtimista, jännitystä joka kasvaa ensi-illan lähestyessä. Ja lopulta myös sitä, kun näkee tekstin lavalla, elää joka solullaan tekstiä näytöksestä toiseen. Sitä kaikkea kaipaan, ja toivon että vielä joskus pääsen teatterin syövereihin myös uudemman kerran.







En ole kirjoittanut uutta monologia, vaikka välillä sekin ajatus on houkutellut. Haluaisin haastaa itseni vielä uudella tekstillä, katsoa saisinko vielä jotain erilaista aikaan. Ja ehkä vielä joskus kirjoitankin, sillä teatteri maailmana houkuttelee liikaa, jotta voisin sen unohtaa.
Joskus vanhatkin tekstit on syytä kaivaa uudestaan esiin ja katsoa muutaman vuoden jälkeen tekstiä uusin silmin, sillä pienen välimatkan takaa moni asia voi näyttäytyä aivan uudella tavalla. Ja ehkä uskallan katsoa videoidut näytökset saman etäisyyden antamin silmin, nähdä ohjaukseni huiput ja sudenkuopat, ja uskaltaa tehdä muutoksia jos niille on tarvetta.
Sillä koskaan ei tiedä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Uusi vuosi ja kuulumisia.

Kysymyksiä ja vastauksia...

Vehnätön elämä.