Yksi perjantai.





Syksyinen teema jatkuu; tällä kertaa yritän pysyä aiheessa.
Perjantaina kävin hoitamassa yhden työasian ja kävin samalla hieman valokuvaamassa. Pitäisi vain opetella kantamaan kameraa mukana kaikkialla, sillä hienoja kuvauskohteita löytyy vaikka mistä, ja useimmiten juuri silloin kun kamera on kotona. (Yllä olevat kuvat ovat kylläkin puhelimella otettuja, sillä tietokoneellani on ollut hieman ongelmia tunnistaa kameran muistikorttia.) 

Olen kameran kanssa aivan amatööri, mutta rakastan tarkkailla ympäristöäni kameran linssin läpi. Mietin valoa, rajausta, suljinaikaa ja muita teknisiä juttuja, mutta sitäkin enemmän yritän saada vangittua sen, mitä itse näen ja koen. 

Eikä perjantaina edes haitannut se, että taivas oli harmaa, satoi hieman vettä ja kaikkialla oli märkää. Pukeuduin kunnolla, jätin auton parkkiin ja lähdin tutkimaan paikkoja, joissa en ole vielä reilun kahden vuoden aikana käynyt.

Oli kauniit sillat, oli tyhjä kesäteatteri, rantakiviä ja maahan pudonneet lehdet. Oli syksyn tuoksu, jota hengitin syvään ja hartaasti. Oli päivä, jolloin jaksoin liikkua, hiljaisuus josta nautin ja varmuus siitä että olen kulkemassa eteenpäin. 

Muutosten tekeminen elämässä ei käy aina ihan helposti ja vaatii paljon voimia ja aikaa, mutta joskus pitää antaa itselleen se tilaisuus ja mahdollisuus, niin myös jotain uutta pääsee syntymään.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.