Vanhat hyvät ajat.


Viime aikoina olen törmännyt yllättävän usein ajatukseen siitä että ennen asiat olivat paremmin. On ne vanhat hyvät ajat, joita muistellaan kerta toisensa jälkeen. Eikä siinä mitään, sillä osa asioista todella on ennen ollut paremmin. Ongelma tästä ajattelumallista tulee silloin kun se estää elämisen ja eteenpäin pyrkimisen. Joskus ne vanhat hyvät ajat ovat niin kultareunaisia ja ihania, että se sumentaa mahdollisuuden katsoa eteenpäin.

Itse olen oikeastaan aina pyrkinyt eteenpäin. Olen kiitollinen monista asioista, joita olen saanut tehdä, monista suurista asioista, joita elämässäni on tapahtunut, mutta käsi sydämellä voin myös sanoa, etten ole jäänyt kiinni näihin asioihin. En tiedä olenko sitten perusluonteeltani sellainen, etten jaksa jäädä paikoilleni liian pitkäksi aikaa, mutta ainakin koen, että minulla on niin suuri palo elää, nähdä ja kokea, etten halua jäädä kiinni menneisiin, niihin asioihin, joita oli silloin joskus.

Tunnustan että minulla on luonnoksissa työn alla blogiteksti, jossa rehellisesti sanoen haikailen teatteria, kaipaan sitä kaikkea, mitä sain viime vuonna tehdä kahden eri monologin puitteissa. Olen etsinyt koneelta kuvia ja palannut niiden myötä viime vuoden tunnelmiin. Mutta pienen kaihoisan hetken jälkeen ajattelin, että se oli mahtava kokemus kaikkinensa, mutta se oli silloin. Mitä hyödyn siitä että mietin mitä viime vuonna oli (ja kuinka tänä vuonna ei todellakaan ole ollut mitään)? Sen sijaan aloin miettiä elämää eteenpäin. 
Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, sitä en tiedä, mutta totta totisesti haluan sen kaiken nähdä ja kokea mitä elämä tuo eteeni! Mutta ei niitä asioita tapahdu, jos jään roikkumaan niihin vanhoihin hyviin aikoihin..

Meillä on olohuoneessa pieni puinen taulu, jossa lukee Elä tätä päivää, unelmoi huomisesta, opi eilisestä. Ja sitä olen pitänyt oman elämäni ohjenuorana. Menneitä voi ja saakin muistella, niistä voi oppia paljon, ja menneistä voi myös saada intoa ja motivaatiota tulevaan. Mutta tärkeintä onkin etteivät ne eilisen asiat jyräisi tätä päivää. Sillä aina pitäisi muistaa, että me kuitenkin elämme tätä päivää, emme huomista, mutta emme myöskään eilistä. Vain tätä päivää. Itse asiassa; se on ainoa, mitä meillä on! Ja miksi on niin tärkeää irrottaa otteensa niistä vanhoista hyvistä ajoista? Jotta voisi unelmoida huomisesta, siitä, mitä elämä voikaan antaa kun uskallamme päästää irti vanhasta ja kurottautua kohti uutta.

Sitä ei koskaan tiedä josko edessä olisikin vanhoja hyviä aikoja loistavampi tulevaisuus!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta