Viikonlopun tunnelmia.

Kun viimeiset kolme viikkoa on mennyt pienessä kuumeessa, kun viime kuukausina on ollut rytmihäiriöitä enemmän ja vähemmän ja kun viime aikoina jaksamisen suhteen on ollut vähän niin ja näin, niin sitä osaa taas arvostaa niitä päiviä ja hetkiä kun tuntee olonsa melkein terveeksi, kun säryt eivät ole ylivoimaisia ja kun jaksaa paremmin kuin edeltävinä päivinä.

Sitä oppii arvostamaan monia asioita aivan uudella tavalla kun ne eivät enää olekaan itsestäänselvyyksiä. Helppoa se ei ole ollut, mutta toisaalta taas kun katson hieman taaksepäin, osaan ottaa tämän ajanjakson elämästäni vastaan oikealla tavalla. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, että hyväksyn, että elämäni on tällaista juuri nyt, ja sellaisena se pitää osata juuri nyt myös elää.


Perjantaina iltapäivästä oloni alkoi pitkästä aikaa olla parempi kuin moneen viikkoon. Siksi halusinkin pois kotoa neljän seinän sisältä edes hetkeksi aikaa. Koska aurinko paistoi edelleen upeasti keksin lähteä metsästämään hyvää valokuvauspaikkaa auringonlaskua ajatellen. Mies ja kuopus lähtivät matkaan mukaan poikien jäädessä kotiin.
Ja kaunis auringonlasku saatiinkin, kannatti kavuta pirunvuoren näköalapaikalle ja ihailla kaunista maisemaa hetken aikaa.




Lauantaina teimme retken Puurijärvi-isosuon kansallispuistoon Huittisiin. Isosuosta on tullut vakiokohteemme ja tällä kertaa olikin ihana käydä ihailemassa syksyistä suomaisemaa. Kävelimme pitkospuilla verkkaiseen tahtiin eteenpäin, nautimme luonnosta ja hiljaisuudesta. Ja näimme myös valtavan lintuparven metsänlaidalla. Muiden retkeilijöiden kanssa lintutornissa päättelimme linnut hanhiksi, mutta Aamulehdestä luin että Nokian suunnalla oli nähty 750 kurjen parvi, joten olisikohan ollut sama parvi kyseessä...



Tänään taas sumu houkutteli ulos jo ennen aamupalaa. Nappasin kameran matkaan mukaan ja ihailin joelta nousevaa sumua (vai usvaa?). Oli mukava tehdä aamulenkki yksin, sillä joskus vain on tarpeen vaipua omiin ajatuksiinsa ja antaa niille aikaa ja tilaa.

Jos olen aivan rehellinen, haluaisin jaksaa paremmin. Haluaisin tehdä taas kunnon hikilenkkejä tai lihaskuntotreenejä. Haluaisin olla pirteämpi ja jaksaa enemmän. Haluaisin jaksaa kirjoittaa taas, maalata, tehdä jotain muutakin kuin nukkua. Luulenpa vain että luovuuteni on tällä hetkellä kiinni ennen kaikkea fyysisestä voinnistani, joten yritän opetella antamaan itselleni aikaa toipua, että saisin itseni kuntoon, voimaan paremmin.

Ja siihen tämä viikonloppu ainakin sopi paremmin kuin hyvin. Rentoutumisen resepti on joskus niin yksinkertainen.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Kesäkuu

Olisinpa tiennyt.

Retkellä - Harjavalta