Päivien viemää...







Kuluneet päivät ovat täyttyneet kielenhuollon kurssin tehtävistä (jossain mielenhäiriössä menin sellaiselle ilmoittautumaan), tapettilöydöstä tiskikoneen takaa, lenkkeilystä uskomattoman kauniissa joenvarsimaisemassa, jota en vain väsy ihailemaan. 
Ja tänään siirsin "kotitoimistoni" pihalle. Siellä istuimme kuopuksen kanssa muutaman tunnin ja keskimmäinenkin liittyi joukkoon koulusta päästyään. Tietokonetta en tuolla auringonpaisteessa edes yritä käyttää, mutta kynä ja paperi riittää, runot hahmottelen mieluiten kynällä paperille, muistiinpanoja kolmatta romaania varten kirjoitan muistikirjaani ja mielenkiintoisen tietokirjan lukeminen auttaa tutustumaan romaanini päähenkilöön, alan ymmärtää, mistä pohjimmiltaan on kyse.

Mutta hyvistä päätöksistä huolimatta en ole vieläkään imuroinut, vaan imuri kököttää makuuhuoneen nurkassa aivan yhtä huomaamattomana kuin tähänkin asti.
Pitänee kutsua vieraita, niin alkaisi tuo siivoaminenkin motivoida...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

KIRJA-ARVONTA!

Muutoksia.

Takaisin sorvin ääreen...