Päivien viemää...
Ja tänään siirsin "kotitoimistoni" pihalle. Siellä istuimme kuopuksen kanssa muutaman tunnin ja keskimmäinenkin liittyi joukkoon koulusta päästyään. Tietokonetta en tuolla auringonpaisteessa edes yritä käyttää, mutta kynä ja paperi riittää, runot hahmottelen mieluiten kynällä paperille, muistiinpanoja kolmatta romaania varten kirjoitan muistikirjaani ja mielenkiintoisen tietokirjan lukeminen auttaa tutustumaan romaanini päähenkilöön, alan ymmärtää, mistä pohjimmiltaan on kyse.
Mutta hyvistä päätöksistä huolimatta en ole vieläkään imuroinut, vaan imuri kököttää makuuhuoneen nurkassa aivan yhtä huomaamattomana kuin tähänkin asti.
Pitänee kutsua vieraita, niin alkaisi tuo siivoaminenkin motivoida...








Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi