Päiväni kuvina.

Pitkien kirjoitusrupeamien vuoksi pääkoppa lyö hieman tyhjää blogiin kirjoittamisen suhteen. Mutta koska on hirveän mukavaa (ainakin omasta mielestäni) että blogi päivittyy, niin päätin toteuttaa päiväni kuvina -postauksen. Se on helppoa kuvailla kun kulkee puhelin mukana joka tapauksessa. Kunhan sen vain kehtaa kaivaa esiin ja napsia niitä kuvia...

Mutta pitemmittä puheitta. Tervetuloa matkalle minun päivääni! Ja kyseessä on itse asiassa eilinen päivä, koska en sitten jaksanut enää illalla istahtaa koneelle blogia päivittämään...

Aamuni alkoi herätyksellä kello kuusi, mutta en omaa pärsääni jaksa joka välissä kuvata, joten sellaista aamunaamaa täällä ei nyt näy. Eikä näy aamun ensimmäistä kahvikupillista, tai sitä että lähetin pojat kouluun ja hoidin aamuyöstä pestyt pyykit narulle (yösähkö, pyykkikone kellarissa ja koneessa mahdollisuus ajastukseen...). Mutta siitä eteenpäin sitten kuvia jo löytyykin.

Aamulla kävin lenkillä. Kilometrejä kertyi kolme ja puoli mikä oli ihan mukava aamun aloitus ja lenkkeilyn aloitus myös. Selkää on juilinut taas viime päivinä ja käveleminen on paras lääke selkäkipuihin.

Mutta yllä olevassa kuvassa näkymää aamuiselle Kokemäenjoelle riippusillalta katsottuna. Kelpaa aamun alkaa näissä maisemissa.

Sitten kun lenkilläni hipsin pois jalkakäytäviltä ja uskaltauduin hiekkatielle ja kohti rantaa, pääsinkin tuon voimalaitoksen "alapuolelle" ja istuskelinkin rantakivikolla jonkusen tovin. Nautin auringosta, olin ajatuksissani ja päätin että sinne palaan, ja monta kertaa.

Kotia kohti suunnistaessani mukaani tarttui pajunkissoja, joita sitten asettelin tuohon Pentikin kynttiläjuttuun sekä maljakkoon toiseen vessaamme. Vessan kävyt sattuivat hyppäämään syliini eräältä aamulenkiltä viime viikolla, joten kohtapuoliin olen täällä naapurustossa se outo nainen, joka kuljeskelee pitkin puskia ja rantoja oksia ja käpyjä kainalossaan... :D

Ja johan olikin viimein jo aika istuutua työhuoneeseen koneen ääreen. Teksti etenee ja olen innoissani. Niin tekstistä kuin siitäkin, että tämän päivän uurastuksen jälkeen enää kuusikymmentä liuskaa jäljellä.

Sitten olikin lounaan aika. Lautaselta löytyi salaattia taas kerran ja hienosti käytettynä tähteitä edellisiltä päiviltä. Tässä siis perussalaatti höystettynä lohisuikaleilla ja riisillä, raejuustolla ja fetajuustolla.

Ja koska olin aamun aikana juonut jo litran kahvia päätin siirtyä jo teehen. Mukista löytyi lounaan jälkeen karamelli-vanilja -teetä ja edelleen jaksan ihastella noita Ikea-kulhoja retrokuoseineen. Ja kirpparilöytöpöytäliinaa myös.

Työt jatkuivat vielä siihen saakka kunne pojat saapuivat koulusta kotiin. Oli välipalan ja läksyjen aika.

Selkää juili taas vaihteeksi tuo koneen ääressä istuminen ja ehkäpä aivonikin kaipasivat jo hieman lepoa, joten nappasin postilaatikosta löytyneen paikallisen ilmaisjakelulehden kainalooni, istahdin nojatuoliin ja nostin jalat ylös. Kyllä teki hyvää.

Ja mahti-idean tullessa mieleen kipitin taas kerran tietokoneen äärelle ja naputtelin sähköpostia taas yhteen suuntaan mahdollisten työkuvioiden merkeissä. Nähtäväksi jää miten käy. Toivottavasti tärppäisi!

Koko päivän paistoi aurinko ja kun työt olivat hyvässä mallissa suuntasimme ulos pihahommiin. Mieskin lopetteli työpäiväänsä samoihin aikoihin ja suuntasi polttopuita hakkaamaan. Minä kiertelin pihalla, ihastelin leskenlehtiä sekä mullan alta nousevia vihreitä varsia, narsisseja luultavimmin.

Pojat kaivoivat esiin pallot ja mailat ja onneksi on iso piha, jossa pelata. Taisi olla käytössä sekä jalka- että koripallot sekä lasten tennismailat palloineen. Sillä aikaa minä ja kuopus ahersimme leikkimökin parissa ja sisustimme sitä jo hieman. Autotallista löytyi pienenpieni laatikosto, josta tuli laatikot poistettuamme juuri sopiva hyllykkö leikkiastioille ja muovikukista kuopus "istutti" kauniit asetelmat portinpieleen. Ja minä lupasin ommella kesäksi mökkiin verhot ja pöytäliinan...

Näytin lapsille läheisen leikkipuiston, juttelin naapureiden kanssa ja suuntasin kotiin ruokaa laittamaan. Vielä en ole tätä some-hommaa omaksunut niin, että olisin edes muistanut kuvata ruuanlaittoani, saati sitten omaa valmista annostani, mutta ehdinpä napata kuvan kuopuksen lautaselta ennen kuin ruoka oli täysin kadonnut. Ja lautaselta löytyi tällä kertaa miilunpolttajaspaghettia, lasten lempparia.

En myöskään kuvannut askeleitani tuosta ojan yli seurakunnan naisten iltaan, mutta sielläkin olin ja olikin mukava tutustua uusiin ihmisiin. Se on melkoisen tärkeää, jotta kotiutuisi uudelle paikkakunnalle.

Illan viimeinen puuha on käydä täyttämässä pyykkikone kellarissa ja ajastaa se käynnistymään aamuyöstä, sähkönsäästäjäminä kun pyörittää koneen mieluummin hieman halvemmilla yösähköillä...

Kuva on tärähtänyt, mutta niin taisi olla siinä vaiheessa iltaa myös kuvaajakin, ehhehhee.

Iltapala taidettiin miehen kanssa syödä ennen pyykkikonepuuhia, mutta menköön.

Tällainen siis oli minun päiväni eilen. Millainen oli sinun päiväsi?