Olen...

 

 Juuri nyt olen tuuliajolla. Romaanikässäri ei enää ole sormieni alla ja minä vaellan huoneesta toiseen, mietin mitä tekisin. Enkä tee oikeastaan mitään.
Vaikka oikeasti ehkä kuitenkin teen.

Kuluneiden päivien aikana olen
...soittanut kitaraa.
...repinyt tulevan olohuoneen lattiasta kaksi muovimattoa ja yhden kerroksen levyjä.
...juonut kahvia pihaportailla.
...retkeillyt parinkymmenen kilometrin päähän Karkkuun ja kiivennyt Pirunvuorelle.
...juonut kahvia myös siellä kukkulan laella ja ihaillut maisemia.
...istunut pihaportailla nauttimassa auringosta.

Ja vaikka kuvia ei ole tämän enempäää, niin pääsiäisen aikaan piipahdin Etelä-Suomessa, näin sukulaisia ja ystäviä, sain appiukon ja anopin kylään, olen pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa, lenkkeillyt, kuopsutellut kukkapenkkejä ja mitäs vielä.

Tänään olen lähettänyt terapeuttisen kirjoittamisen kurssin tehtävät eteenpäin ja avannut pitkästä aikaa runokokoelmani materiaalin eteeni. Juuri nyt en saanut siitä kiinni, mutta ehkä huomenna saan. Tänään en ole saanut kiinni mistään muustakaan, olen vain kellunut läpi päivän, yrittänyt eteenpäin.

Ja se mitä aion tehdä, on lähteä ulos. Siellä paistaa aurinko ja juuri sitä minä tarvitsen tänään enemmän kuin mitään muuta.

Ehkä huomenna kulkee taas paremmin...