Huumassa.



Olen puurtanut muutaman edellisen päivän kakkoskässärin editointivaiheessa, lukenut sitä läpi sillä silmällä, tarttunut pieniinkin sanoihin, kirjoittanut muistiinpanoja muistikirjaani ja ammentanut uutta inspiraatiota jossain vanhassa Anna-lehdessä olleesta Seela Sellan haastattelusta.
Toisaalta nautin tästä(kin) vaiheesta prosessia, kun ei ole tarvetta luoda jotain uutta, kun saan päästää pikkutarkan ateljeekriitikkoni esiin, kun voin takertua pikkuseikkoihin ja uskokaa tai älkää niin sisälläni asustelee sellainenkin pipertäjä.

Ja olen sopinut ensimmäisestä kouluvierailustani, ensi viikolla menen kertomaan nelosluokkalaisille kirjailijan työstä, kirjoittamisesta, vedänpä lapsille vielä jonkin kirjoitusharjoituksenkin. Ja odotan sitä innolla, olen innoissani, vaikka tiedän että perjantaina jännittää. Tottakai jännittää. Mutta joskus pitää kokeilla rajojaan, tehdä jotain uutta, olla rohkeampi. (En minä niitä lapsia pelkää, esiintymistä sen sijaan hieman kylläkin...)

Pakkanenkin on lauhtunut, olen ehtinyt nauttia huurteisista puista, sanoista jotka roikkuvat oksilla ja siitä että aurinko paistaa ja tunnen itseni taas pirteämmäksi,, valo saa ihmeitä aikaan.

Ja sitten valon huumassa kaiketi, tai uuden vuoden alkamisen, etsiskelin hieman uusia opiskelukuvioita ja jotain pientä kivaa puurrettavaa on tälle keväälle odotettavissa. Se suurempi kokonaisuus saa odottaa hetken aikaa vielä...

Ja kohta seisahdun ikkunan äärelle, imen itseeni sinisen hetken tunnelman.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta