Koottuja ensi-illan jälkeen.

Ensi-ilta oli palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina, ja seuraava esitys on vasta pitkäperjantaina. Ja ollakseni rehellinen, tämä viikon hengähdystauko tuli ihan tarpeeseen ainakin allekirjoittaneelle. Olen päässyt taas vähän liikkumaan, ruoka on maistunut ja olen ehtinyt nukkua pidempiä ja parempia päiväunia...

Väsynyt ohjaaja lavasteita rakentamassa.

Tässä hajanaisia koottuja asioita näin ensi-illan jälkeen. Mitä projekti on tähän mennessä pitänyt sisällään:

  • Kahvia. Aivan liian paljon kahvia. Kahvin kulutukseni on noussut melkoisiin määriin, joten pääsiäisen jälkeen on aika tehdä pieni puhdistuskuuri sen suhteen. Vähempikin ehkä riittäisi...
  • Hetkiä, jolloin olen ollut valmis heittämään hanskat tiskiin. Monta kertaa. Mutta silti ollaan menty eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.
Kahvitauko lavasteiden valmistelun lomassa.
  • Mutta samalla myös hetkiä, jolloin olen muistanut miksi haluan tehdä tätä, kerta toisensa jälkeen. Ja onneksi näitä jälkimmäisiä hetkiä on ollut huomattavasti enemmän kuin edellisiä.
  • Öitä, jolloin olen herännyt kesken unien siihen, että monologin teksti rullaa ajatuksissani melkoisia pätkiä eteenpäin.
Kenraaliharjoitukset.
  • Päiväunia enemmän kuin aikoihin. Tuntuu ettei kroppa meinaa oikein jaksaa, vaan kovan stressin vastapainoksi kaipaa todella paljon täydellistä lepoa. Ja sitä on myös saanut.
  • Retuperällä oleva sähköposti. Vain akuutteihin posteihin on riittänyt resursseja, muut ovat joutuneet odottamaan vastaustaan.
  • Muutama todella huonosti nukuttu yö ennen ensi-iltaa. Kahden yön saldona yhteensä ehkä seitsemän nukuttua tuntia. Ensi-illan jälkeen stressi ja jännitys laukesi ja uni on taas maistunut.
Harjoituksia. Välillä väsyneenä, välillä pirteämpänä.
  • Yksi kipuileva selkä. Kenraaliharjoituksissa onnistuin tekemään jotain niin, että ennenkin kipuillut alaselkä ärtyi uudemman kerran.
  • Yksi kipeä ranne. Ensi-illan aamuna liukastuin jäisillä portailla ja satutin ranteeni. Nyt jo paremmassa kunnossa.
  • Liian aikaisin pidettyjä aamutreenejä, jotka olen mennyt läpi silkassa koomassa alusta loppuun asti.
    Ensi-ilta ja jännittyneet tunnelmat.

  • Ja ehkä pelottavinta kaikesta; uusia ideoita, joista olen kaiken lisäksi innoissani...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?