Kuulumisia monologin takaa.







Kuluneet viikot ovat olleet täällä blogissa hiljaisia, mutta sen ulkopuolella sitäkin kiireisempiä. Työn alla oleva monologi on läsnä arjen jokaisessa hetkessä. Harjoittelemme päivittäin, hiomme lavatyöskentelyä edellisestä, ja silti aika kuluu kuin siivillä.
Edellisestä kerrasta teatteri-rintamalla on kulunut kolme vuotta, ja se myös näkyy lopputuloksessa. Ohjaajana olen ollut varmempi, tiedän mikä toimi viimeksi ja mikä ei, ja mitä halusin tähän muuttaa. En tiedä saisiko sitä sanoa ääneen, mutta alan olla tyytyväinen työmme jälkeen. Ehkä se on jopa ihan toivottavaa, onhan perjantaina tämän vuoden ensi-ilta pääsiäisen kärsimysmonologista.

Kiireet blogin ulkopuolella jatkuvat edelleen, mutta pääsiäisen jälkeen taas helpottaa.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Olisinpa tiennyt.

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?