Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...




Aina kirjoittaminen ei yksinkertaisesti vain suju. Joskus aloittaminen on työn ja tuskan takana, eikä kursorin vaativa vilkkuminen näytöllä ainakaan helpota asiaa. Sitten esiin astuu turhautuminen; tästä ei taaskaan tule yhtään mitään.

Tässä vaiheessa yleensä poistun tietokoneen äärestä, teen jotain aivan muuta, koska itseni tuntien se ei ainakaan helpota jos yritän väkisin saada jotain aikaan. Ainakin juuri nyt tämän työn alla olevan tekstin kanssa tarvitsen jonkin pienen ärsykkeen, jonkin idean, joka saa taas liikkeelle. Sen jälkeen ei ole mitään ongelmia kirjoittaa tekstiä eteenpäin sivun jos toisenkin.

Mitä sitten teen kun kirjoittaminen takkuaa?

Yksi tehokkaimmista tavoista itselleni on lähteä ulos kävelylenkille. Olen todennut tässä vuosien myötä että jos elämässä on jotain hankalia asioita, jotain epäselviä juttuja, ajatuksia, joita en saa järjestykseen, niin paras keino ratkaista tilanne, on vetää lenkkivermeet päälle ja lähteä reippaalle lenkille.

Tänään aamulla lähdin taas lenkille selvittelemään ajatuksiani enkä ollut tainnut kävellä vielä edes puolta kilometriä kun piti jo kaivaa puhelin esiin ja näpytellä seuraavaa lukuideaa kännykän muistioon. Ja tämä tapahtui muutamaan otteeseen. Lenkiltä kotiin palatessani taskussa oli kolme tekstiaihiota, joita lähteä taas työstämään.
Samalla tekniikalla työstin jokunen vuosi sitten kirjoittamisen opintojeni päättötyötä. Kävelin runojen puuttuvia säkeitä ja sanoja kevätauringon lämmittäessä kasvoja.
Ja kaksi vuotta sitten kävelin monologin solmukohtia auki, työstin hankalat osuudet toimivammiksi.

Vanhassa talossa asuessa on se hyvä puoli että jos koneella istuminen ei inspiroi, on toinen työmaa heti selän takana niin halutessani. Tässä kirjoittamisen ohella onkin ollut mukavaa vastapainoa kaivaa vanhoja puuportaita esiin korkkimaton, lastulevyn ja kokolattiamaton alta. Siinä sorkkaraudan ja vasaran kanssa puuhaillessa saa turhautuminen nopeasti kyytiä ja liimapinnan raaputtaminen lastalla taas on halpaa terapiaa ja tarjoaa hyvää aikaa pohtia monenlaisia asioita.

Kolmas kikkani on vaihtaa huoneessani työpöydän äärestä toiselle ja kaivaa maalituubit esiin, jatkaa keskeneräisiä töitä ja herätellä luovuutta ja inspiraatiota tällä tavalla. Usein siinä välissä pitääkin jo avata muistikirja ja kirjoittaa mieleen nousseita ideoita esiin ja siirtyä hetken päästä taas tietokoneen ääreen.

Ja joskus on vain parempi antaa kirjoittamisen yksinkertaisesti olla. Ettei edes yritä mitään ylläolevista nikseistä, vaan pitää suosiolla vapaapäivän myös pään sisällä. Silläkin on kumman tehokas vaikutus aina välillä.

Parasta ja ärsyttävintä tässä puuhassa onkin juuri se, että joskus kirjoittaminen sujuu kuin unelma, ja joskus se taas tuntuu täydeltä tervan juonnilta. Ja silti sitä joka tapauksessa haluaa tehdä.

(Kuvista päätellen juon myös paljon kahvia. En tiedä onko siitä apua, mutta hyvää se ainakin on!)

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta