Muutosten tuulia.

Olemme olleet Suomessa reilun viikon ja tuo viikko on kyllä ollut melkoista myllerrystä ja täynnä tapahtumia ja muutoksia. Selkeästi niin paljon että olen tarvinnut aikaa itselleni, aikaa ajatella ja aikaa sopeutua.

Kakkosluokkalaisemme aloitti tänään kotikoulussa. Pitkällisen harkinnan tulos ja surullista oli että näin piti tapahtua, mutta nyt on niin lapsen kuin vanhempienkin pahin stressi lauennut ja täällä kotona pyörii huomattavasti iloisempi ja vapautuneempi poika. Se on pääasia ja tiedämme tehneemme oikean päätöksen. (Ja jos joku ihmettelee tähän aikaan koneella istuvaa äitiä/opettajaa niin poika on "välitunnilla" ennen seuraavan aineen alkamista.)

Sitä on ollut itsekin aika väsynyt ja on miettinyt mihin suuntaan meidän elämämme alkaa rullata ja mitä seuraavaksi, mutta asioilla on tapana järjestyä. Loppuviikosta, itse asiassa perjantaina istahdin tietokoneen äärelle, pistin napit korviini ja aukaisin kakkoskässärin hetken tauon jälkeen. Ja se lähti taas liikkeelle ja tiedän että nyt olen taas saanut kiinni jostain. Ja ensimmäinen versio valmistuu jouluun mennessä ja saan sen luottolukijoilleni luettavaksi. Ja voin itse pitää taukoa, hengähtää ja tehdä jotain aivan muuta.

Ja viikonloppuna isäni oli täällä meidän luonamme käymässä ja mukavaa oli. Ja lauantaina olimme miehen siskon vauvan ristiäisissä ja minä sain taas haistella ihanaa vauvatuoksua ja pitää suloistakin suloisempaa vauvaa sylissäni vaikka kuinka ja pikkuinen sai kauniin nimen ja pappi puhui hyvin ja oli mukavaa!
Ja sitten seurakuntatalon vessassa vaihdettiin juhlavaatteet farkkuihin ja kiidettiin ystäväni ja hänen kahden lapsensa yhteissynttäreille ja istuimme siellä pitkälle iltaan syöden ja jutellen ja kaikilla oli mukavaa.

Ja mitäs vielä? On niin paljon asioita, joista en vielä voi kirjoittaa. Sellaisia, jotka ovat suunnittelu- tai oikeastaan haudutteluasteella. Mahdollisesti suuria muutoksia ja ainakin mukavuusalueelta poistumista ja mitä vielä. Mutta sellaista se elämä on! Joskus sieltä omalta mukavuusalueeltaan vain pitää poistua jotta elämässä pääsee eteenpäin. Ja usein riskien otto kannattaa...

Mutta nyt koululaisen välitunti on lopuillaan ja on aika siirtyä opiskeluiden pariin takaisin!
(Ja onneksi nyt juuri ei tarvitse kirjoittaa siitä kuinka erään nimelta mainitsemattoman pitäisi rutistaa se yksi kirjoittamisen kurssi kasaan...kun kyse on oikeasti enää kokoon kursimisesta...)

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta