Aloittamisen vaikeudesta.

Auckland, Uusi-Seelanti.
Joskus on vaikea aloittaa. Kuten vaikka viiden viikon tauon jälkeen kirjoittaa jotain tänne blogiin. Yritän silti.
Oli meillä majapaikoissa nettiyhteyksiäkin käytössä, mutta en jaksanut yksinkertaisesti tehdä mitään ylimääräistä. Olin täysin lomalla selkeästi, kaikesta.
Ja on vaikea tarttua taas arkeen. Elää tämän pimeyden keskellä kaiken sen auringon jälkeen. Hankintalistalla on kirkasvalolamppu, on pakko, sillä kynttilät eivät auta kaikkeen vaikka niitä polttaisi kuinka. Ja minähän olen polttanut.
On vaikea aloittaa kirjoittamista. Sillä kyse on todellakin aloittamisesta. Olisin voinut kirjoittaa loman aikana kakkoskässärini ensimmäisen version loppuun, olisin todellakin voinut. Mutta kirjoitin viiden viikon aikana vain kymmenen liuskaa. Kun ei vain jaksanut. Ja ennen matkaan lähtöä mietin riittääkö Karamazovien veljien kahdeksisensataa sivua viideksi viikoksi. Voin kertoa että riitti. Luin kolmisenkymmentä.
Että joskus se loma tulee tarpeeseen.

Mutta nyt. Pitäisi tottavie aloittaa. Uskaltaa tehdä jotain uutta, hypätä suinpäin tuntemattomaan, ottaa riskejä, kokeilla omia rajojaan, lähteä pois mukavuusalueeltaan ja se jos mikä ei ole helppoa. Mutta joskus on pakko. (Mutta siitä ehkä myöhemmin enemmän.)

Ja joskus sitä vain pitää katsoa ulos ikkunasta ja nähdä sateen ja harmauden keskeltä jotain kaunista, jotain uutta ja uskaltaa tehdä asioita toisin. Sillä joskus on vain pakko.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Muutto!

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Kysymyksiä ja vastauksia...