Kokonaisvaltainen hiljaisuus...

...tai väsymys.
Joten hiljaista on ollut.
Joskus ei vain ole kirjoitettavaa ja joskus ei vain jaksa.
Ja joskus pitää osata antaa itselleen aikaa ja lupa olla väsynyt, saamaton, olla tekemättä mitään.
Vaikka silti tekee.
Kuten vaikka suunnittelee pian alkavaa lomareissua. Varailee (edelleen) yöpymispaikkoja, suunnittelee matkustusreittejä ja silti kolmen lapsen kanssa aiotaan elää villisti ja osittain (ehkä) olla suunnittelematta ja varailematta kaikkea.
Koulujuttuja enemmän ajatuksissa pyörii se, että kohta olen poissa täältä hetkeksi aikaa. Ettei juuri nyt jaksa oikein kiinnostaa pohtia luovuuttaa ja kirjoittaa siitä. Koska tämän kokonaisvaltaisen väsymyksen keskellä en ole luovimmillani. Olen vain.
Ja kun ajatuksissa pyörii se, että tänään taidan hakea matkalaukut varastosta ja alan niitä vähitellen täyttämään, ja mietin mitä asioita pitää vielä hoitaa ja mitä tehdä, mutta jotenkin kaikki vain sujuu omalla painollaan.
Ja eilen jumpassa vedin niin puoliteholla, sillä puolet ajasta mietin sitä että kohta maataan rannalla, ihastellaan Sydneyn oopperataloa ja muutakin ja nautitaan Uuden-Seelannin henkeäsalpaavista maisemista ja ruusun tuoksusta ja tuulesta joka pyörii hiuksissa. Vatsoja rutistaessani ajattelin vain että kohta meillä ei ole kiire, meillä ei ole enää muuta kuin aikaa.
Ja se tuntuu parhaimmalta tällä hetkellä.
Että kohta on aikaa, voi vain hengittää ja nauttia siitä että me viisi olemme yhdessä, nautimme siitä ja niin, olemme vain.
Kakkoskässäri on sellaisessa vaiheessa että olen pitänyt taukoa. Se näyttää vaativan aina tietyissä kohdissa hieman hautomista. Että se on paperilla paikoillaan vaikka pään sisällä työskentely etenee. Ja mihinkäs minulla kiire. Ja jos on väsynyt ei saa hommasta kiinni, vetää vain puoliteholla tai vähemmälläkin. Ja kone tulee reissuun mukaan. Ei sitä tiedä kuinka paljon kässäri etenee seuraavien viiden viikon aikana. Ehkä ensimmäinen versio tulee valmiiksi tai ei etene lukuakaan. Eikä sillä niin väliä.
Koska juuri nyt tärkeintä on tämä irtiotto kaikesta, arjesta ja elämästä täällä Suomessa. Ja luotan siihen että reissun päällä ajatukset selkenevät kun mieli ja ruumis saavat levätä.

Viisi päivää niin lähdetään...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta