Unelmista.

Unelmat antava elämälle merkityksen, intohimoa elmää kohtaan.

Yllä oleva ajatus taisi löytyä kasvatustieteiden materiaaleistani. Fiksuna en ole kirjoittanut ylös ajatuksen kirjoittajaa, vaikka kuinka olen kuluneiden vuosien aikana oppinut tieteellisenkin kirjoittamisen perussäännöt; viittaamisen, lähteiden merkitsemisen ynnä muun sellaisen.

En jaksa väittää, että (yksinomaan) kirjoittaminen antaisi minun elämälleni merkityksen, antaako kirjoittaminen loppujen lopuksi ollenkaan merkitystä elämälleni? En halua, että kirjoittamisesta tulee minulle koskaan pakkomielle, asiaa joka hallitsisi elämääni. Vaikka rakastan kirjoittamista, vaikka haluan tehdä sitä työkseni, sitä mistä nautin niin suunnattomasti, en halua että se olisi koskaan niin keskiössä että monet muut tärkeät asiat jäisivät sen varjoon.

Kuitenkin kirjoittaminen on ollut unelmani. Eikä vain pöytälaatikkoon kirjoittaminen, vaan olen haaveillut julkaisemisesta hyvinkin kauan. Ei tämä ole antanut elämälleni merkitystä, mutta se on ollut päämäärä, joka on ohjannut minua eteenpäin. Ehkä se on antanut intohimoa kirjoittamista kohtaan, toisaalta myös intohimoa itse elämää kohtaan.

Voiko kukaan meistä olla täysin vailla unelmia?

Itse väitän hiljaa täältä takavasemmalta, että ei voi. Että aina löytyy jokin unelma, aina on jotain.

Omalla kohdallani väittäisin, että jos minulla ei olisi unelmia menettäisin ainakin puolet elämänhalustani. (Ehkä tästä olisi jotain tieteellistäkin faktaa, mutta en jaksa pitkän tenttiinlukupäivän jälkeen kaivaa esiin omaa sanaani painavampaa faktaa.)

Ehkä liian usein ajatellaan, että unelmat ovat jotain suurta. Jotain sellaista, joka olisi jotenkin erityisen mullistavaa. Ei se ole aina niin.

Unelma voi olla hemmottelupäivä vain itselle, rauhallinen perhe-elämä monta vuotta eteenpäin, täydellinen ravintolaillallinen, oma koti...listahan on loputon. Ei aina tarvitse olla kyse Etelämantereen valloittamisesta tai Mount Everestille kiipeämisestä. Joskus tai ehkä vähän useamminkin nämä pienet unelmat ovat niitä todellisuudessa suuria unelmia. Ja voiko unelmia loppujen lopuksi edes mitata.

Unelmalle sanana on ehkä vain ladattu niin suuria odotuksia että se alkaa kahlita ajatteluamme. Että eihän minulla ole unelmia, en minä.

Ja kuitenkin on kyse vain siitä, mitä todella tahdomme. Mikä olisi tällä hetkellä suurin toiveeni, mitä haluaisin tapahtuvaksi, mikä tekisi minut onnelliseksi tai tyytyväiseksi tällä hetkellä.

Entä nyt kun yksi omista unelmistani, julkaistu kirja, on toteutunut?

Tietenkin unelmoin seuraavasta kirjasta, unelmoin laajemmasta kentästä, jolla työskennellä. Väitän, että yhden unelman toteutuessa syntyy aina uusia unelmia.

Ja eivätkä minunkaan unelmani koske vain ja ainoastaan kirjoittamista. Minun ja puolisoni yhteinen unelma on ollut muutto ulkomaille ja sitä unelmaa kohti pyrimme kulkemaan. Ei kuitenkaan väkisin, vaan katsoen mihin elämä meidät kuljettaa. Unelmoin siitä, että voisimme elää seesteistä perhe-elämää, unelmoin siitä että joskus osaisin viettää päivän tekemättä mitään tai tarkemmin sanoen tekemällä vain sellaisia asioita, jotka saavat minut rentoutumaan, heittämään täysin vapaalle.

Ja se mitä haluan tällä kaikella sanoa on, että kulkekaa kohti unelmianne. Löytäkää ne unelmat, jotka ovat joskus ehkä piilossa, joita emme edes huomaa. Pitäkää kiinni unelmistamme ja nauttikaan niistä. Joskus on mukava istua alas, sulkea silmät ja ajatella, entä jos...