Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Kävin tänään äitini kanssa pitkästä aikaa taidenäyttelyssä, viime kerrasta onkin jo hetki aikaa. Kohteena olivat Tampereen taidemuseon Välimeren valoa -näyttely sekä Tuomo Saalin näyttely Galleria Saskiassa, josta on selkeästi muodostumassa yksi vakiokohteistamme. Ja näistä kahdesta jälkimmäinen nousi ylivoimaisesti mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi käynniksi.

Löytöretki. (Kuva www.tuomosaali.net)
Tuomo Saali oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta olen iloinen siitä, että tuonne näyttelyyn päädyimme. Kuljimme näyttelyn läpi kahteen kertaan ja kerran jos toisenkin olo oli täynnä hyvinkin suuria tunteita. Muutaman taulun kohdalla sanoin että tekisi mieli itkeä, ja siksi, että jokin maalauksissa kosketti hyvin voimakkaasti ja syvältä.

En ole taidekriitikko, joten mitään hienoa taidekritiikkiä en osaa kirjoittaa, mutta sitäkin enemmän osaan kirjoittaa siitä, mitä näyttelyssä koin, mitä jäin pohtimaan. Ja nämä asiat ovat myös niitä, joita taidenäyttelyistä haen; mitä teokset puhuvat minulle, mitä löydän maalauksen takaa, mikä koskettaa jotain minusta.

Tuomo Saalin näyttelyssä tapahtui siis tämä kaikki. Keskustelimme teoksista jo itse näyttelyssä, mutta pohdinnat jatkuivat vielä kahvilassa istuessammekin. Omia pohdintojani kävin kotiin ajaessani, ja luultavasti työstän näyttelystä heränneitä ajatuksia vielä hetken aikaa. Olen ollut oman elämäni suhteen jotenkin hieman pysähtyneessä tilassa, kirjoittamiseni ja maalaamiseni ovat olleet pattitilanteessa enkä ole enää oikeastaan tiennyt mitä haluan. Mutta jokin tässä näyttelyssä sai minut ajattelemaan myös omaa työtäni uudella tavalla. Se herätti henkiin jonkin kauan nukuksissa olleen tunteen, halun tehdä jotain. Sen palon tekemiseen, joka on ollut hukassa jo pidemmän aikaa.
"Olen tutkinut sisintäni erilaisista näkövinkkeleistä, joista vähitellen näyttää muodostuvan kokonaisuus, se joka muodostaa minäkuvani, palapeli ei kuitenkaan tunnu olevan vielä valmis.
Tärkeänä osana tätä palapeliä ovat nämä pilvimaalaukset, joissa pieni ihminen kohtaa jotakin suurta ja tuntematonta." (Lähde) 
Näyttely rakentuu siis "pilvimaalauksista". Kolmisenkymmentä teosta ja jokaisessa huomion vievät pilvet; kuulostaako tylsältä?

Sitä se ei kuitenkaan ollut. Kaikkea muuta. Oli itse asiassa upeaa kuinka erilaisia maalaukset olivat. Ja kuinka erilaisia tunnetiloja ja ajatuksia nuo kaikki erilaiset pilvet teoksissa herättivät. Oli oikeastaan upeaa kuinka pienenä ihminen näissä tauluissa kuvattiin, juuri kuten taiteilija itsekin toteaa; ihminen kohtaa jotakin suurta ja tuntematonta. Ja sen edessä olemme jatkuvasti, eikä se ole oikeastaan edes pelottavaa. Tärkeintä on antautua ja hypätä keskelle elämää...
"Maalaaminen on intohimoni. Maalausten äärellä olen aina tuntenut suuresti. Olen kokenut voimaantumista, riemua ja eheytymistä. En ole etsinyt tai kaivannut niinkään julistamisia tai poliittisia kannanottoja, pelkkä väri ja sen levityksestä aistittava maalarin asenne ja läsnäolo ovat riittäneet." (Lähde)
Tuomo Saalilla on takanaan vankka kokemus ja pitkä ura taiteilijana, se on varmasti tuonut paljon pohjaa hänen maalauksiinsa. Kaikesta näkee sen, että kyseessä on ammattitaitelija, suurella A:lla. Mutta sitäkin enemmän arvostan sitä, että taiteilijalla on intohimoa siihen mitä tekee, sillä se välittyy myös teoksiin. En kiellä tekniikan tärkeyttä, ja ihailen teknisesti taitavia töitä, mutta sitäkin enemmän haluan kokea edes osan siitä mitä taiteilija on kokenut maalausta tehdessään; sitä että hän on kokenut suuresti. Oli tunne sitten mitä tahansa. Haen sitä, että taiteilija avaa itsensä kerta toisensa jälkeen, antaa itsestään jotain, joskus jopa vereslihalle asti. Kuulostaa rajulta, mutta silloin se koskettaa myös katsojaa; maalauksen edessä seisoessani koen jotain, enemmän kuin vain ihailua maalaustekniikasta.
"Taiteilijan ammatissa tärkeintä on sisäisen innostuksen olemassaolo, ilman sitä ei synny yhtäkään teosta. [...] Sysäys teoksen syntyyn on aina sattumanvarainen, jossa läsnä on vain tahto saada näkymätön nähdyksi ja siten koetuksi. Tahto aloittaa prosessin, johon sisäinen intuitio luo hengen ja ulkoasun." (Lähde)
  Näyttelyissä meillä on äitini kanssa tapana "analysoida" taiteilijaa teosten perusteella ja pohtia hänen elämäänsä teosten pohjalta. Hauskintahan tässä on se, että harvemmin sitä edes saa tietää kuinka lähelle tai kauas pohdintamme ovat osuneet. Mutta ehkä kuitenkin eniten tässä Tuomo Saalin näyttelyssä pidin siitä, että tämä näyttely osui juuri oikeaan hetkeen omassa elämäntilanteessani, joten rehellisesti sanoen taisin pohtia Saalin elämää enemmän omaa elämääni, peilata omaa elämääni teoksiin näyttelyssä. Ja jos minulta kysytään, niin silloin näyttely on ollut onnistunut!

Tuomo Saalin näyttely siis 11.5.2016 asti Galleria Saskiassa, Tampereella. (Pirkankatu 6). 
Näyttely on avoinna joka päivä klo 12-18.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Paratiisin kartta